sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Fiiliksiä lähdöstä

Viime kirjoituksesta on nyt tasan kuukausi aikaa ja lähtöön on kuukausi ja 2 päiväää eli vähän yli 4 viikkoa. Vain 4 viikonloppua enää! Mitä ihmettä? Tää on oikeasti niin älytöntä. Ei sitä tajua ennen kuin alkaa laskemaan kalenterista viikkoja. Anyway, todella moni on kysellyt multa viime aikoina jännittääkö,odotanko innolla, pelottaako, onko kivaa jne. joten ajattelin nyt vihdoin kirjoittaa postauksen fiiliksistä.


Kysyttäessä Thaimaahan lähdöstä mulla on ollut perus vastaus joka pitää täysin paikkaansa "Ei oikein vielä tunnu siltä että olisi lähdössä joten ei myöskään osaa jännittää". Fakta on, että mulla on kädet täynnä koulun ja töiden kanssa eli en edes ehdi stressaamaan mikä on oikeastaan todella hyvä. Huonoa ehkä on sitten se, että koulun loppuessa ja joulun tullessa pelkään että lähtö iskee oikein huolella päin naamaa ja sitten tulee parin kuukauden ajalta kaikki stressi, pelot ja tyhmät fiilikset.


Yksi hyvin yleinen kysymys on että miten Thaimaahan liittyen voi edes olla huonoja fiiliksiä? "Sähän saat olla 5 kuukautta paratiisisaarella ja tehdä juuri sitä mitä me kaikki haluttaisiin tehdä". Mielestäni olen realisti sanoessani, että ei se kivaa tule todellakaan pelkästään olemaan. Ne, ketkä ovat olleet pidempiä aikoja ulkomailla tietävät varmasti mitä tarkoitan. Lähtöä suunnitellessani mietin että tämä on juuri täydellinen elämäntilanne lähteä koska mulla ei tavallaan jää mitään/ketään Suomeen. Tietysti perhe, ystävät ja muut rakkaat jäävät Suomeen mutta ne luokitellaan sellaiseen "ikuisesti rinnalla pysyvät" kategoriaan. On tullut huomattua, että teoriani ei nyt ole ihan täydellinen.


Pelkään, että läheisille sattuu jotain ollessani Thaimaassa. Pelkään että itselleni sattuu jotain. Erään tytön Thaikkublogissa luki hyvin "pahin pelko olisi tulla Suomeen arkussa". Niinhän se on mutta toisaalta tähän pitää soveltaa äidin käyttämää ajatusmallia "Ihan hyvin joku autoilija voi saada nyt sairaskohtauksen ja auto suistua tieltä tähän meidän päälle kun seistään nyt tässä ratikkapysäkillä ja sitten kuoltaisiin tähän". Tälläisten asioiden sanominen ääneen on todella ahdistavaa mutta mielestäni on hyvä että nyt sanon.

Pelkkiä negatiivisia ajatuksia Thaimaahan lähtö ei todellakaan aiheuta. Enemmän mulla on nyt hyvät ja positiiviset fiilikset todellakin. Odotan lähtöä innolla ja haluaisin päästä jo lähtemään! Kun asiaa alkaa miettimään tuntuu, että ei jaksaisi yhtään odotella täällä pakkasessa ja haluaisi jo ottaa laukun mukaan ja lähteä. Ehdottomana miinuksena luonteessani; malttamattomuus :D


Viimeinen vuosi on ollut omassa elämässäni ehdottomasti itsenäistymisen kannalta opettavin ja kasvattavin ja uskon että siitä on myös hyötyä. Olen oppinut olemaan paremmin täysin yksin (en puhu nyt seurustelusta vaan yksin olemisesta ilman perhettä joka hääräilisi samassa asunnossa ja siten joku olisi koko ajan läsnä) ja uskon että toi matka kouluttaa siinä asiassa vielä paremmin. Tietysti siellä on ihmisiä ympärillä mutta enhän mä niitä aluksi tunne.

Edellisessä postauksessani käsittelin asioita jotka pitää hoitaa ennen lähtöä ja olenkin saanut hyvin niitä hoidetuksi. Ensi viikolla olisi tarkoitus ottaa matkavakuutus ja hakea viisumia. Tuo viisumin haku ja myöntäminen tulee varmasti olemaan sellainen iik hetki. Askelta lähempänä Thaimaata.

Paremmat fiilikset välittyy varmasti sitten joulukuussa oikeasti lähempänä ajankohtaa. Palataan silloin siis :)!