sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Paluu Suomeen

Noniin, nyt sitä on sitten oltu ruhtinaalliset 5 päivää Suomessa. Kaikki pelottelivat sillä paskaa-olotilalla. Tiedättekö sillä, että palaa Suomeen ja ainoa ajatus on että ei ei ei, kaikki on ihan syvältä ja haluaa vain takaisin. No, 5 päivän perusteella ei ehkä voi sanoa samaa kuin 5 viikon tai 5 kuukauden mutta tällä hetkellä mun olo on loistava. Mulla on ollut ikävä niin monia asioita joita en edes tajunnut ennenkuin tulin takaisin. En muistanutkaan miten hyvin mulla oli asiat täällä kun lähdin, enkä tosiaan muistanut kuinka moni ihminen mua kaipasikaan.

On ihanaa, että voin puhua suomea kaikille; ystäville, perheelle, ruokakaupassa ja ostaessani junalippua. Mua ymmärretään omalla äidinkielelläni! On ihanaa että voin käyttää julkisia kulkuvälineitä ilman että mietin olikohan tää nyt oikea ja mihinköhän tää nyt menee. On ihanaa, että voin pukeutua eikä tarvitse käyttää aina samoja pienenpieniä shortseja ja pienenpientä toppia jotta en hikoilisi ihan totaalisesti. On ihanaa, että voin pitää hiuksia auki ilman että niska hikoaa 2 sekunnissa. On ihanaa, että mulle sanotaan puhelimessa "ihanaa että oot takaisin, oon kaivannut sun ääntäsi". On ihanaa että puhelin piippailee koko ajan ja saan viestejä ystäviltä. On ihanaa, että kun meen kirjoittamaan työsopimusta vanhalle työpaikalleni työkaverini rupeavat kiljumaan ja sanovat että on ihanaa että tulin takaisin. On ihanaa, että ihminen joka ennen käyttäytyi niin idioottimaisesti halusi näyttää että on muuttunut. On ihanaa olla Suomessa.

Paluu arkeen ei ole vielä tapahtunut täysin, sillä työt alkavat vasta huomenna. Asun myös toistaiseksi parhaan ystäväni luona koska omassa asunnossani on vielä alivuokralainen kesäkuun alkuun asti. Viime päivät olen siis nähnyt ystäviäni, perhettäni ja ihmetellyt miten kaunis Suomi onkaan. En tiedä vielä jatkosta. Koska olen muuttouhan alla (HOAS opiskelija-asunnot joista tulee muuttaa pois valmistumisen jälkeen) aion joka tapauksessa etsiä uuden asunnon ja tehdä töitä loppuvuoden. Mikäli kaipaan vielä talven alussa Australiaan, aion todellakin lähteä. Siihen asti kuitenkin keskityn täällä oloon ja siihen miten ihanaa täällä on.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Melbourne fiilistelyä osa 2

Roadtrip,patikointiretki, eläintarha, akvaario, sightseeing ratikka, rooftop baari, rikkaat aasialaiset, haaveilua Ainon kanssa tulevasta, hengailua pitkin kaupunkia, markkinat, eri ravintoloiden testausta, ylihinnoitellut pannukakut, ekaa kertaa elokuvissa puoleen vuoteen, saman peiton alla nukkumista ja ikuisuudelta tuntuvia ihania hetkiä















Melbourne on nyt takana päin ja voin kertoa ettei ollut helppoa lähteä. Siinä vaiheessa kun toisen vanhemmat pussaavat poskelle ja sanovat ilme vakavana että tulethan syksyllä takaisin. Kuuntelin Anna Järvisen ja Olavi Uusivirran Nuori ja Kaunis biisiä junassa ja yritin vain olla itkemättä. Lähdin sanomatta mitään koska ajattelin niin olevan parempi. Sitten sain viestin jossa luki en voi uskoa että lähdit hyvästelemättä mutta oli fantastista. Tuntui pahalta mutta inhoan hyvästejä. En sano hyvästi koska tulen takaisin. Jätin taakseni jotain joka toimisi jos vain molempien tilanne olisi eri. Tässä ollaan niin nuoria ja maailmanvalloittajia että ei vielä. Ehkä joskus.

Mulla on kuitenkin outo tapa osata sopeutua ja heti koneen noustua Ausseista tunsin että on ihanaa palata Thaimaahan. Ja niinhän se oli.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Melbourne fiilistelyä osa 1

Pikaiset terveiset jälleen! Dataan Melbournen kirjastossa monien opiskelijoiden seassa ja koneen akku vetelee viimeisiä. En tietenkään voi lada sitä koska enpäs ole tajunnut ostaa adapteria, great. Tarkoitukseni oli laittaa vähän kuvia mutta saa nyt nähdä onko kone samaa mieltä. Olen asunut siis ystäväni Ainon luona keskellä keskustaa, 40 kerroksessa jota nimitän penthouseksi. Aivan upea kämppä aivan upealla sijainnilla. Toissapäivänä kuitenkin pakkasin tavarani ja suuntasin paljon kiistellyn mr. Aussin luokse. Juurikin sen pojan josta kirjoitin helmikuussa ja jonka jälkeen sain hieman nimetöntä palautetta siitä miten typerää on lähteä vieraaseen maahan miehen perässä. Se ei ollut todellakaan ainoa syyni tulla tänne mutta ehdottomasti paras asia jonka olen tällä matkallani kohdannut. Jotta tästä ei tulisi nyt mitään teinityttömäistä rakkausvuodatusta niin taidan jakaa teille mielummin kuvia:
Näkymä Ainon ikkunasta

Roadtrip
Evil kangaroos
Patikointiretkellä, tuli käveltyä sellaiset kevyet +10 kilsaa ja kiivettyä vuorelle
Nyt koneesta loppuu akku joten lisää myöhemmin, chiao!

perjantai 6. toukokuuta 2011

Terveiset Melbournesta

Moikka!

Pitihän mun nyt tulla vielä kertomaan että täällä siis ollaan, kaiken sähläyksen jälkeen. Saavuin Melbourneen viime viikon torstaina hyvin monen vaiheen jälkeen. Bangkokin päässä laukkuni meinattiin tsekata vain Kuala Lumpuriin kunnes huomautin jatkavani matkaa sieltä vielä Melbourneen, tämä säätö kesti n.10 minuuttia ja jouduin luovuttamaan passini ja kaikki matkustusasiakirjani ja seistä typeränä odottamassa että mitäköhän tässä käy. Asia saatiin (ihme kyllä) kuntoon ja pääsin kokemaan seuraavan ongelman passintarkastuksessa kun passistani ei löytynyt maahantulokorttia (sillä se oli uutta viisumia hakiessa revitty irti). Tästäkin pääsin jatkamaan matkaa ja hetkeksi jopa ilman ongelmia. Tapasin passintarkastuksessa todella mukavan indonesialaisen pojan joka tosi kliseisesti avasi keskustelun lähtevien lentojen taulun yllä "..and where are you going to?". Menimme kahville ja tämän tapaamisen voisi laittaa tähän "elämäni oudot hetket" kansioon. Siis tavata nyt vieras poika lentokentällä, kertoa tunnissa oma elämäntarina ja kuunnella toisen tarina, tajuta sitten että tulee kiire koneeseen ja kuulla toisen sanovan "You really must have amazing life" ja sitten lähteä eri suuntiin kun ei olisi koskaan tavattukkaan. Jäin pohtimaan tuota paljon. Kyseinen poika oli innoissaan siitä, että matkustan yksin ja uskalsin lähteä. Se oli hänen silmissään jotain aivan mahtavaa, koska kyseinen poika on itse hyvin kiinni firmassa jonka puolesta pääsee matkustelemaan vain lähialueille. Loistava tapaaminen joka tapauksessa.

Ainiin, piti jatkaa niistä ongelmista. Kuala Lumpurin päässä oli 4 tunnin vaihto. Tai, niinhän mä luulin. Note to myself; ensi kerralla kun menet uuteen maahan, TARKISTA AIKAERO. Siinä voi nimittäin käydä niin, että istut rauhassa koneella kunnes vieressä oleva mies toteaa "Isn´t that your flight?" "nah, I have still one hour to go" "uhm...no... that´s your flight and it´s final call now" SHIIIIIIIIIIII. Ei muuta kun tavarat kasaan ja juosten koneeseen. En osaa kuvailla sitä helpotuksen määrää ja pohtia sitä miten pienistä asioista suuret asiat ovat kiinni. Onneksi olin kertonut tuolle miehelle minne olen menossa ja mikä on lentoni numero. Huh.

Lento meni hyvin ja saavuttuani Australiaan pääsin todellakin kokemaan sen, miten tiukkoja täällä ollaan rajalla. Passintarkastuksen jälkeen eräs viranomainen veti minut sivummalle ja kysyi voisiko nähdä maahantulokorttini. Siitä ne kysymykset sitten lähtivät; miksi olen täällä? mistä tulen? kenen luona asun? keitä aion täällä tavata? onko joku heistä poikaystäväni? missä olen heidät tavannut? mitä teimme viimeksi kun tapasimme? mitä aion tehdä australiassa? aionko matkustella muuallekin kuin melbourneen? milloin lähden? jne jne jne. Huh. Tenttauksen jälkeen lähdin etsimään kadonnutta laukkuani ja sen jälkeen jonotin n.40 minuuttia päästäkseni huumekoiran haisteltavaksi ja sitten vihdoin... FREEDOM! Olin saapunut Australiaan.

Tulipas tästä pitkä tarina. Voisin suosiolla kertoa seuraavassa postauksessa enemmän, nyt kun olen kertonut miten monen vaiheen kautta tänne on vihdoin päästy ;)

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

I opened my eyes in Thailand

Nyt on vihdoin tultu siihen hetkeen kun on lähdön aika. Vaikka tämä seikkailu on loppumassa on uusi vasta alkamassa. Phuketin ja Bangkokin kautta tieni käy kohti Australiaa. Voi olla että tulen kertomaan tänne niistä seikkailuistani, tai sitten en. Nämä ovat nyt kuitenkin pienet hyvästit blogilleni ja teille kaikille jotka olette tätä seuranneet.

Nämä 4,5kk ovat ehdottomasti olleet omalla tapaansa elämäni parhaat. Tämä on pisin aika jonka olen ollut erossa perheestäni ja ystävistäni sekä Suomesta mutta samalla olen saanut niin paljon. Olen tutustunut aivan ihaniin ihmisiin ja saanut monia uusia tuttavuuksia ympäri maailmaa. Saattaa olla että palaan tänne tai sitten jonnekkin muualle puolelle maailmaa.

Haluan kiittää kaikkia jotka tätä blogiani ovat seuranneet ja kommentoineet rohkaisevasti ja kysyneet mielenkiintoisia kysymyksiä. Hakiessani RD töihin löysin vain 2 blogia jotka antoivat hieman tietoa joten toivottavasti tästä tulee olemaan hyötyä teille, jotka aiotte tänne töihin hakea.

Kaikki te, jotka mietitte mahdollisuutta lähteä ulkomaille työharjoitteluun/vaihtoon/töihin annan teille vinkin: lähtekää. Joskus vaan täytyy lähteä, kyllä läheiset ymmärtävät. Te, jotka aiotte hakea RD töihin haluan muistuttaa, että tämä on rankkaa. Se mitä televisio näyttää Paratiisi sarjassa on vain viihdettä. Totuus on, että tämä on rankkaa niin henkisesti kuin fyysisesti mutta etenkin henkisesti. Hakekaa mutta muistakaa olla realistisia.

Kuten eräs ystäväni sanoi ennen lähtöäni "ihminen on vahvempi mitä se luulee". Siispä haluan toivottaa oikein hyvää jatkoa teille kaikille!

I really opened my eyes in Thailand

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Amazing Thailand

Koska monelle Thaimaa on täysin uusi ja ihmeellinen matkakohde (kuten itselleni tullessa tänne) ajattelin koota listan asioista jotka täällä oloni aikana on mua hämmästänyt tai ihmettänyt.

1. Thaimaalaisten ystävällisyys
Tästä voisi koota vaikka miten pitkän postauksen mutta sanotaan nyt niin, että Thaimaata ei turhaan sanota "tuhansien hymyjen maaksi". Astellessani hyvin väsyneenä Bangkokin lentokentällä ensimmäistä kertaa ikinä vastaani käveli thaimaalainen nainen joka katsoi minua päästä varpaisiin, hymyili hyvin ystävällisesti ja tervehti. Ei siis sellaista nenänvartta pitkin katsomista vaan aivan erilaista. Thaimaalaiset ovat hyvin iloista, suvaitsevaista ja ystävällistä kansaa. Tähän liittyy tosin myös kääntöpuoli koska thaimaalaiset kätkevät kaiken hymynsä taakse, hyvän ja pahan.

2. Vaaleuden ihannointi

Tiesin kyllä, että paikalliset ihannoivat vaaleaihoisia mutta että miten paljon.. siitä ei ollut tietoakaan. Ensinnäkin, kaikki naistenlehtien/mainosten mallit ovat thaimaalaisia joilla on valkoinen iho. Hmm... luonnollinen photoshop. Vaaleutta ihannoidaan ihan övereillä keinoilla kuten esimerkiksi siten, että kaupasta on mahdotonta ostaa kasvorasvaa joka ei olisi whitening eli vaalentava. Löytyy vaalentavaa puhdistusgeeliä, rasvaa, aurinkorasvaa (öhh), meikkivoidetta ja ties mitä.
Tästä syystä myös ulkonäöllisesti länsimaalaiset herättävät täällä huomiota. Aluksi tuntui oudolta että ihmiset tuijottivat, huutelivat kehuja perään ja tulivat peräti koskettamaan. Siihen kuitenkin tottui aika nopeasti. Lisäksi kun on vielä blondi tukka niin kerää varmasti huomiota. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen Wenin eilen todetessa "you are no longer white..." hahaa, olen siis ruskettunut!

3. Liikenne
Liikenne on Thaimaassa muutamalla sanalla kuvattuna kaaos mutta toimiva sellainen. Liikenteessä on kaksi osapuolta; mopoilijat ja autoilijat. Mopoilijoilla on ihan oma elämä liikenteessä joka johtuu siitä että niitä on täällä paljon, HYVIN paljon. Suurin osa liikenteestä koostuu mopoista mikä on ihan loogista koska niillä pääsee usein nopeiten perille. Liikennevalot laskevat sekuntteja eli punaisella näkyvät sekunnit 60..59...58 laskevat kauanko autoilijat joutuvat olemaan vielä valoissa ja vihreällä näkyvät sekunnit näyttävät kauanko autoilijat saavat vielä mennä. Liikennevaloja tosin ei ole todellakaan joka paikassa. Mopojen ja autojen lisäksi liikenteestä voi bongata paljon tuk tukeja, busseja, kuorma-autoja, rekkoja ja joskus jopa polkupyöriä. Mikäli joutuu ylittämään tien esimerkiksi niinkin mukavassa kohdassa kuin Chalongin liikenneympyrässä (jossa ei tosiaan ole valoja) niin sääntönä kuuluu: yli on vain mentävä.

4. Asioiden toimimattomuus
Mistä aloittaisinkaan... täällä oppi myös aika nopeasti sen, että asioilla ei ole loogisuutta vaan asiat hoidetaan thaikkutyyliin. Esimerkiksi. ravintolassa on turha odottaakkaan että seurueen ruuat tulisivat samaan aikaan tai edes suunnilleen samaan aikaan. On hyvin mahdollista että joku ei saa annostaan ollenkaan ennen kuin siitä muistuttaa. Usein myös kysyttäessä jotain thaikut vastaavat yes yes ja hetken päästä sanovatkin että no have. Myös rakentamiseen tarvitaan ainakin 10 thaikkua josta ehkä 2 tekee sitten jotain.

4. Thaimaalainen seurustelukulttuuriThaimaalaiset pariintuvat hyvin nuorina. Järjestettyjä avioliittoja on vielä mutta ne eivät ole mitenkään kauhean yleisiä enää. Seurustelu aloitetaan nuorena ja naimisiin mennään yleensä tytön ollessa 18-19, poika on yleensä aina vanhempi. Parisuhde ja perhe ovat thaimaalaiselle elämän tärkeimmät asiat ja siksi myös lapset kuuluvat luonnollisesti parisuhteeseen. Thaimaassa lapsia ei "saa" hankkia ellei olla naimisissa joten tämän vuoksi yleensä naimisiin menon jälkeen on vuorossa heti lapset.

Koska thaimaalaiset suhtautuvat parisuhteeseen niin intohimoisesti, ovat he myös hyvin hyvin hyvin mustasukkaisia. Täällä on normaalia taistella rakkaudesta ja jos se tarkoittaa toisen "siirtämistä pois tieltä" väkivalloin tai uhkailulla niin näin tapahtukoon.

Kaikille länkkäritytöille annan vinkin, että mikäli aloittaa tapailemaan thaikkupoikaa niin siitä ei sitten noin vain pois lähdetäkkään. Tapailu tarkoittaa sitä, että olet 100% uskollinen ja jos sinut nähdäänkin toisen pojan, etenkin thaikkupojan, kanssa niin voit olla varma että siitä syntyy jonkin sortin tappelua, yleensä poikien välille (huom. tämä neuvo EI perustu omakohtaiseen kokemukseen vaan siihen mitä olen kuullut ja osittain myös nähnyt)

5. Ruoka

Thaimaalainen ruoka.... nam. Ruuan suhteen ei mitään suurempia ihmetyksiä, ainoa tietysti se että veistä ei käytetä ollenkaan. Tiedän kyllä että ruoka tulisi syödä lusikalla ja haarukalla vain avitetaan mutta teen sen silti toisinpäin, edelleen! Suolaa ei ruuassa käytetä ja tästä johtuen tuleekin juoda urheilujuomia/elektrolyyttijuomia suolan saamiseksi.


Se mitä toivoisin voivani ottaa täältä mukaan Suomeen suomalaisille on oikeanlainen asenne ja elämänmyönteisyys. Thaimaalaiset uskovat että kaikki mitä tapahtuu on Buddhan tahto ja sen mukaan tulee vain elää. Täten päästään myös vaikeiden aikojen yli. Samoin tietynlainen pinnallisuus puuttuu täältä kokonaan. Ei tarvita meikkejä tai muita ehostuksia, hienoja vaatteita tai 700 facebook kaveria. Elämä täällä on niin aitoa ja jos ihminen rakastuu toiseen niin se on oikeasti aitoa.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Lomaa ja antibiootteja

Heippa!

En ole kauheasti kirjoitellut koska eihän lomalla pitäisi edes istua koneella, tosin, eipä tää loma ole ihan putkeen lähtenyt menemään. Pari ensimmäistä päivää satoi vettä ja istuttiin Sannan kanssa väkisin rannalla "kyllä tää ohi menee". Nyt kun tuli taas todella aurinkoiset ja kuumat kelit niin tsadaa, sain tietysti antibiootteja vaativan tulehduksen. Onnekseni meillä on täällä asiakkaina kaksi nuorta lääkäri kundia jotka kantavat pientä apteekkia mukana ja sain heiltä ensihätään antibiootteja. Olo on jo paljon parempi mutta huomaan etten ole vielä kunnossa. Taitaa tulla lääkärikeikka ennen Ausseihin lähtöä, täältä kun on kuitenkin niin paljon helpompi saada lääkkeet kuin Ausseissa.

Jos tuota miinusta ei oteta huomioon, olen nauttinut lomastani täysin. Päivät ovat menneet aika samalla mukavalla kaavalla; herääminen Burista, aamiainen, rannalle jossa menee koko päivä, myöhäinen lounas, takaisin rannalle tai vaihtoehtoista hengaamista, illan viettoa Burissa kunnes joskus yöllä raahautuminen mökkiin jossa keskusteluvaihtoehtoina naimisiin meno, buddhalaisuus tai viime öinen "miten eri gekot ääntelevät" hmm....

(mun tukka on vaalentunut ihan älyttömästi! Katsoin juuri yksi päivä kuvaa joka on otettu joulukuussa ja vertasin sitä tähän, ilmainen blondaus siis)

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

OHI ON!

Heräsin eilen outoon fiilikseen, samanlaiseen kuin miltä pienempänä tuntui kun heräsi jouluaattona. Vatsassa oli perhosia, olin tosi hyvällä tuulella ja teki mieli vain pompata sängystä ylös ja juosta koko huone läpi; viimeinen työpäivä! En ole pitänyt lomaa viime vuoden heinäkuun jälkeen. Olin töissä koko syksyn ja talven mukaanlukien joulun ja suoraan tulin tänne töihin ilman lomapäiviä. Nyt vihdoin olen lomalla ja saan tehdä mitä haluan ja milloin haluan.. tai mikä parempi; olla tekemättä yhtään mitään!

Eilinen työpäivä oli kaiken lisäksi todella helppo, sillä saatiin lupa mennä aamulla kiertelemään rantoja ja mentiin toimistoon vasta 11 aikaan. Siellä sitten hassut 4 tuntia ja pääsinkin jo kotiin. En oikein tajunnut että nyt se oli tosiaan tässä joten suuntasin Sannan luo rannalle ihmettelemään asiaa. Harjoitteluni on nyt ohi.

Aikaisemmin olen puhunut siitä etten halua lähteä täältä ja miten tulee olemaan tosi surkea fiilis. Ensimmäistä kertaa eilen oli sellainen olo, että ihanaa jatkaa eteenpäin. Odotan innolla Australiaa ja ensimmäistä kertaa kunnolla jopa hieman Suomea. Miten ihanaa onkaan nähdä kaikki ihanat ihmiset!


Koska eilen oli täysikuu, laskuvesi oli ihan älytön. Joutui kävelemään todella kauan ja kauas ennenkuin oli edes nilkkoihin vettä
Eilen vietettiin muutamia läksiäisiä omani mukaan lukien ja mentiin Buriin istumaan iltaa
Ja sitten rakkaudenosoitus Burin tarjoilijalta (jälkkäri on aina hyvä valinta!).

Istuttiin eilen johonkin puoli kolmeen asti Burissa ja pakotettiin paikalliset kuuntelemaan suomalaista musiikkia. Vaikka täällä on paljon hetkiä joiden haluaisin jatkuvan ikuisesti tiedän, etten silti tulisi ikinä kuulumaan tähän kulttuuriin. Pari iltaa sitten joukko brittejä ja muita länkkäreitä rantautui Saareen juhlimaan yhdeksi illaksi ja silloin sen tajusin. Vaikka kuinka haluaisin kuulua tänne niin en kuitenkaan kuulu.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin... jatkanpas tästä lomailua!

torstai 14. huhtikuuta 2011

HAPPY NEW YEAR!

Terveiset tulevaisuudesta ja hyvää uuttavuotta 2555 ;)! Täällä Thaimaassa juhlitaan nyt siis uuttavuotta joka on thaikuille 2555 vuosi ja juhlan nimenä toimii Songkran eli vesijuhla. Juhlintaan kuuluu wikipedian sanoin "riehakas käytös", kasvomaalit/talkit ja ennen kaikkea vesi ja toisten ihmisten kastelu vedellä (vesipyssyt, pullot, ämpärit...). Ajattelin, että ei täällä Saarella varmaan kauheasti juhlita mutta voi miten väärässä olinkaan..

Eilinen aamu käynnistyi rumpujen pärinällä; Songkran on alkanut. Taru kastui ensimmäisenä ja itse kastuin heti Tarun jälkeen mennessäni käymään vessassa. Tämän jälkeen paikalliset kundit hyökkäsivät toimistoomme ja taputtelivat posket ja rintakehän täyteen talkkia (joka tosin karisi aika nopeasti)
Päivän kuluessa eteenpäin huomasimme kaikkien vain juovan kaljaa ja Samppaa (paikallista rommia) meidän istuessa toimistossa, ei sen näin pitäisi mennä! Siispä heti kun saatiin lupa lähteä ja astuimme toimistosta ulos, eräs Rachan kundi raahasi meidät altaan reunalle ja ei varmaan ole vaikeaa arvata miten siinä sitten kävi..
Sieltä meidät löysi Rachalaisten seasta

Lopputulos näytti tältä:
Märkäkö? Ehei..

Ilta jatkui illallisen kautta Buriin jossa päädyttiin istumaan iltaa muutaman meidän asiakaspariskunnan kanssa. Kuulostaa todella sivistyneeltä mutta sitä se ei juurikaan ollut haha. Huumori alkoi loppua siinä vaiheessa kun sain 4 kerran ravintolassa olon aikana jääkylmää vettä niskaan, juuri kun olin ehtinyt vaihtaa puhtaat ja kuivat vaatteet. Noh, kesä kuivattaa! Tutustuttiin myös yhteen ranskalaiseen ja yhteen japanilaiseen jotka asuvat Bangkokissa ja nyt mulla on siis matkaoppaat niille 3 päivälle jotka vietän Bangkokissa ennen Suomeen lähtöä, loistavaa!

Olen nukkunut parina viime yönä hieman parempi tasoisessa bungalowssa jossa on toimiva tuuletin ja jenkkisänky(!!) joten paluu tähän karuakin karumpaan kämppääni oli taas mukava. Vieraina jälleen noin. 2500 muurahaista ja pari liskoa. No, nyt en kyllä saa valittaa vaan pitää ottaa ilo irti näistä viimeisistä öistä jota täällä on jäljellä.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Viimeiset vapaat

Selkää riipii inhottava ajatus; enää viikko Saarella. Tällä hetkellä mielessäni ei pyöri muuta ja odotan kauhulla milloin tämä kaikki oikeasti levähtää käsiin ja itken ison valtameren huoneeseeni niin, että joudun sukeltamaan sieltä pois. Tehdäkseni lähdöstä vielä vaikeampaa olen tietysti tykästynyt hieman, ihan vain jotta saisin aikaan draamaa. Loistavaa...

Nyt kun olen suorittanut avautumisen voin kertoa että tänään oli ihan huippu päivä! Olen nyt siis Phuketissa viettämässä viimeisiä vapaitani. Olin nukkunut viimeisten 48 tunnin aikana 6 tuntia joten eilen kun pääsin sänkyyn 7 nukahdin heti ja heräsin aamulla 8. Väsyttikö ? No vähän. Oltiin eilen viikonloppumarkkinoilla ja olin niin seis että Sofia jopa totesi "Mia, sano sitten vaan jos et jaksa puhua. Näytät olevan aika kujalla". Joo.o.. Tänään sitten suunnattiin aamusta Sofian ja Anninan kanssa Katalle ottamaan aurinkoa. Oli lievästi sanottuna KUUMA ja 3,5 tunnin jälkeen oltiin ihan valmiita lähtemään. Siispä suihkun ja thaikkuruuan kautta manikyyriin ja pedikyyriin! Tänään oli sellainen olo kun oltaisiin vain tyttöjen kanssa lomalla Thaimaassa ja fiilis oli ihan loistavin ennen kuin muistin kuinka vähän aikaa tätä enää kestääkään. En halua lähteä en halua en halua en halua.




Noniin eiköhän siinä ollut tarpeeksi pakollisia biksukuvia

Nyt ei muuta kuin unta palloon. Huomenna olisi kauden lopettajaiset joka tarkoittaa sukelluspäivää Staffille ja illalla partyt ilmaisen ruuan ja alkoholin kera. Mitä Mia tekee? Jää Saarelle muiden lähtiessä riekkumaan (tää on se hetki missä mun kaverit pyörittää silmiään ja sanoo Mia hei...)

torstai 7. huhtikuuta 2011

Raya Divers harjoittelu info

Ajattelin koota nyt muutamia perusfaktoja tästä harjoittelustani sillä olen saanut kysymyksiä siihen liittyen. Toivottavasti tästä on jotain hyötyä :)
- Olin viime syksynä Kilroyn järjestämillä messuilla Helsingissä jossa juttelin muutaman Raya Diversin työntekijän kanssa. He mainostivat työskentelyä Raya Diversilla lauseella "onhan se ihan mukavaa työskennellä palmujen katveessa". Muuta ei kaivattu, olin myyty!

- Hain Raya Diversille töihin lähettämällä työhakemukseni, CV sekä kuvani nettisivuilta löytyneeseen osoitteeseen. Seuraavana päivänä sain sähköpostin "Tervetuloa!". Nykyisin RD kuitenkin kuulemma haastattelee tulevat harjoittelijat. Mielestäni se on hyvä, sillä olisi hieman vaikeata lähettää joku täältä kotiin JOS nyt sattuisi olemaan todella epäsopiva harjoittelija

- Mielestäni RD harjoittelijalta vaaditaan: paljon huumorintajua, sosiaalisuutta, oma-aloitteisuutta, avarakatseisuutta, englannin kielen taitoa (kaikki muu eduksi! Etenkin saksa ja ranska), iloisuutta ja etenkin asennetta

- Opiskelen matkailua Helmi Liiketalousopistossa yo-pohjaisella matkailulinjalla

- Kouluni kestää 2 vuotta sisältäen tämän harjoittelujakson

- Harjoitteluni kestää 92 päivää (RD ei ota lyhyille harjoittelujaksoille harjoittelijoita)

-Töitä tehdään täällä 6pv viikossa 8-12 tuntia per päivä

- Kaikissa RD kohteissa työnteko on varmasti hyvin erilaista sillä esimerkiksi Phuketin ja meidän Saarelaisten työnteko eroaa hurjasti toisistaan

- Harjoittelu on palkatonta

- Työtehtäviäni ovat mm: toimistotyöt (laskujen avaus ja lisäys, laskuttaminen, puhelimeen vastaus yms.), asiakaspalvelu (asiakkaiden vastaanotto, toimistoon tulevien asiakkaiden "hoito"), sukellusten ja snorklausten myynti, oheistuotteiden myynti (maskit,snorkkelit, vaatteet yms), snorklausoppaana toimiminen, resorttejen kiertely flaijereiden kanssa yms.

- Parasta harjoittelussani on ollut uudet ihmiset, uusi maa ja kulttuuri, vastuu, todella huumorintajuinen työporukka, katsaus täysin erilaiseen työtapaan mihin on tottunut, rentous

- Huonointa harjottelussani on ollut ajottain hyvinkin tylsä ja rauhallinen Saarielämä=ei mitään tekemistä töissä, läheisten ikävöinti (tämä ei ole tosin ollut liian hallitsevaa kiitos facebookin)... (en oikeasti keksi tähän enempää)

- Koulu ei tue harjoitteluani mitenkään rahallisesti

- Asuminen Saarella maksaa 300 euroa kuussa (Phuketissa pääsee puolet halvemmalla) mutta muita kuluja ei ruuan lisäksi ole (ellei tykkää shoppailusta....)

- En ole matkustellut aikaisemmin paljoa mutta olen asunut omillani 1,5 vuotta josta koen olevan todella paljon apua kun joutuu olemaan erossa perheestään

- Ikävöin Suomesta eniten perhettäni, suomalaisia ruokia, liikennettä, asioiden tietynlaista helppoutta

- Töitä on jäljellä vähän yli viikko jonka jälkeen olen viikon lomalla Thaimaassa ja sitten suuntaan Australiaan

- En tiedä vielä mitä teen valmistumisen jälkeen mutta tänne paluu on yksi vaihtoehto

Jos teillä tulee jotain kysyttävää niin kysykää ihmeessä, vastaan mielelläni! Nyt väsyttää sen verran että ajatus pätkii joten parempi luovuttaa ja mennä nukkumaan... öitä!