sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Raya Yai-Phuket-Raya Yai


Noniin! Nyt kelaan vähän taaksepäin ja palataan tämän viikon torstaihin...

Saimme torstaina kutsun Rachan (5tähden hotelli Saarella) porukoiden bileisiin. On oikeasti kunnia saada kutsu paikallisten juhliin, etenkin Rachan koska niillä on niin inside porukka johon länkkäreiden on vaikea mennä mukaan. Saimme kutsun sen takia, että eräs Rachan saksalainen työntekijä piti läksiäisensä ja kutsui meidät sinne. Millaista oli siis olla ensimmäistä kertaa paikallisten omissa bileissä? All I can say is that they really know how to party :D toisinsanoen, oli älyttömän hauska ilta! Tarjolla oli viskiä ja olutta joten olin alkoholiton, jälleen kerran, mutta ei todellakaan haitannut yhtään. Rachan porukka oli todella ystävällistä! Oli tosin jotenkin huvittavaa, kun ihmiset joita en muista itse edes nähneeni toteavat "I see you every day". Seuraavana päivänä katselin tarkemmin kaikkia Rachan työntekijöitä allaspojista managereihin ja löysin pari tuttua naamaa!

Sitten päästäänkin seuraavaan aiheeseen, nimittäin paikallisten tyyli lähestyä vastakkaista sukupuolta. Juhlissa oli eräs mies (en haluaisi käyttää sanaa mies koska siitä tulee mieleen 50-vuotiaat miehet eikä 29-vuotiaat miehet) joka flirttaili ihan koko illan. Jossain vaiheessa pari paikallista tuli kyselemään olenko sinkku ja palasivat sitten raportoimaan kyseiselle miehekkeelle asiasta. Tämän jälkeen sain paperilapun jossa luki "I would like to talk to you. I like you. Can we talk?". Koska en tiennyt miten reagoida asiaan ja annoin sen vain olla, tuli vihdoin Joe (josta lisää myöhemmin) aka translator aka viestintuoja kertomaan mitä kyseinen mieheke haluaisi minulle sanoa. Ajatelkaa mikä vaiva ja ihan vain sen takia, että ei ole yhteistä kieltä. Kyllä me siinä sitten muutama sana vaihdettiin mutta hyvin hyvin hitaasti. Haha, voivoi. Ilta jatkui länkkärivoimin rannalle ihastelemaan tähtiä. Illat Saarella hyvässä seurassa ovat kyllä parhaita.

Nyt päästään sitten jo eiliseen! Perjantai oli välissä ihan normi työpäivä mutta eilen tosiaan tulin Phuketiin viettämään vapaita, ah. Saavuin jälleen tähän ranskalaiseen hotelliin josta kerroin jo aikaisemmin. Saapuessani sisään, omistaja huusi jo kaukaa "MIAAAAAA how are you?" ja kysyessäni onko huoneita vapaina sain vastauksen "I have always room for you". Nyt sain huoneen numero 5 joka on edellistä huonettani vastapäätä. Selkeästi näillä huoneilla on eroa, sillä tämä nykyinen huoneeni on paljon pienempi ja se oli täynnä muurahaisia kun saavuin... kiva. Silti hinta oli sama. En valita, mutta tästä lähtien kysyn kyllä aina huonetta numero 8.

Vietyäni tavarat hotelliin, lähdin Phuketin porukoiden kanssa syömään ja sen jälkeen suuntasin yksin Phuket towniin katsomaan mitä Expo tarjoaisi. No, kyllähän se tarjosi vaikka mitä kuten aina. Ensi kerralla pitää ottaa kuva jotta näette mikä shoppailuparatiisi/kaaos se oikeasti on. Huh. Oltiin sovittu että treffaisin Sofian ja muut muutaman työntekijän läksäreiden muodossa 8 mutta enhän millään ehtinyt. Hotellin omistaja toi mulle lautasellisen jotain pieniä maistiaisia eri ruokalajeista ja jumituin syömää niitä sekä katsomaan matsia (tai sitten vain katsomaan niitä brittimiehiä jotka täällä olivat matsia katsomassa). Sain lähdettyä vasta joskus 11 jälkeen ulos mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan!

Suunnattiin Beach Clubin kautta Seductioniin jossa Rachan saksalaistyöntekijä piti toisia läksiäisiään. Siellä oli myös Joe jonka mainitsin äsken viestintuojana :D Joe on ihan huippu. Ensinnäkin se, että sen englanti on aivan loistavaa. Thaimaalaisten englantihan on aivan kauheaa. Joko sitä ei osata puhua eikä ymmärtää yhtään tai sitten osataan pari sanaa josta ei saa selvää. Joe on kuitenkin ollut muutaman vuoden Englannissa ja Australiassa ja hankkinut samalla myös kivan aksentin joka poikkeaa täysin thaikkuaksentista! Sen lisäksi että Joen kanssa on helppo puhua kun on sama kieli, sillä on myös maailman parhaimmat tanssimoovit. Tiedättekö, juuri sellainen ihminen jonka seurassa kaikki viihtyvät koska kyseinen henkilö on vain niin älyttömän hauska ja hyvällä tuulella. Joe pyysi myös anteeksi sitä että joutui viimeksi tulkkaamaan niitä miehekkeen viestejä mulle mutta totesi että kyseessä on hyvä mies joka mun pitäisi ottaa. Ehkä Joe voi sitten tulkata meidän keskustelut kun ollaan naimisissa? Hmm...

Ilta oli hauska, tanssittiin paljon ja saavuin hotellille joskus 5 aikaan. Heräsin puoli 9 Sofian viestiin ja lähdettiin aamupalalle jonka jälkeen takaisin nukkumaan. Tänään oon viettänyt täydellisen vapaapäivän yksin koska Sofia ei voinut kauhean hyvin mutta oon silti nauttinut täysin. Lähdin Patongille ihan vain sen takia että halusin mopon kyytiin :D kiertelin siellä ostoskeskusta ristiin ja rastiin ja meinasin jäätyä kun erään kaupan myyjä (poika) alkoi puhumaan kaikkea kivaa. Paino sanalla meinasin, sillä nykyään olen jo tottunut siihen että paikalliset eivät tosiaan tarvitse niitä 12 kaljaa voidakseen kehua, puhua tai pyytää ulos. Lähdettyäni Patongilta kävin jälleen Villa Marketin yläkerrassa hieronnassa ja tällä kertaa myös kasvohoidossa. En ole Suomessa käynyt koskaan kasvohoidossa koska ne maksavat maltaita mutta nyt päätin kokeilla ja tykkäsin kyllä paljon. Hieronta on se mitä odotan aina eniten tullessani tänne. Sen jälkeen on vain niin rentoutunut ja hyvä olo. Kävin nappaamassa vielä iltapalaksi sushia, smoothien, hedelmiä ja pähkinöitä ja hyppäsin sänkyyn syömään, röhnöttämään ja katsomaan luontodokkaria joka oli tietysti dupattu thaiksi.

Olenkohan nyt kirjoittanut tarpeeksi pitkästi? Kyllä varmaan. Kello on 22.16 ja lupasin että menisin viimeistään 1o nukkumaan. Aamulla pitää herätä taas ennen 8 ja lähteä töihin eli Saarelle. Kiinnostus 10 mutta tavallaan on kiva mennä takaisin etenkin nyt kun on tutustunut paikallisiin enemmän ja jotta voin sitten ensi viikolla tulla taas takaisin tänne :) nyt taidan mennä nauttimaan ilmastoidusta huoneestani, pehmeästä sängystä ja siitä, että voin nukkua peiton alla koska on niin viileää. Mia kuittaa (ja lupaa laittaa kuvia myöhemmin)

lauantai 26. helmikuuta 2011

Negausta

Heippa taas!

Kirjoittelen jälleen täältä ranskalaisen hotellin aulasta josta kirjoittelin tasan kaksi viikkoa sitten myös. Tässä on nyt sattunut kaikenlaista kivaa josta haluaisin kertoa teille mutta myös kaikenlaista ei niin kivaa. Tai no, ei varsinaisesti ole sattunut mitään pahaa mutta mun fiilis on ollut tuntemattomasta syystä tosi huono. Musta tuntuu, että mun saariraja on nyt tullut täyteen. Oon ollut tosi huonolla tuulella viimeisen viikon ja suoraan sanottuna, on vituttanut koko ajan ihan älyttömästi. Muutama päivä sitten se vaihtui siihen, että aloin olemaan tosi surullinen ja allapäin koko ajan. Tämän jälkeen se vaihtui totaaliseksi ahdistukseksi, sydän hakkasi tuhatta ja oli huono olo koko ajan- Mun on pakko päästä pois Saarelta.

Tulin eilen Phuketiin viettämään vapaapäivää ja mitään pikaparannusta en huomannut tapahtuvan. Olin iloinen päästessäni tänne mutta samaan aikaan vielä todella ahdistunut koska en keksinyt yhtään mistä tää kaikki nyt johtuu. Pohdin koko illan että mikäköhän nyt mättää kunnes käytyäni äidin kanssa skypessä ihanan positiivisen keskustelun ("Elämä ei ole niin kuin elokuvissa. Se on tasaista arkea ja joskus ehkä ihan mukavaakin" tms) päätin että nyt riitti ja suuntasin ulos. Selkeäsi mulla on nyt se huonovaihe ja en voi tehdä muuta kuin odottaa että se vaihtuu hyvään.

Oltiin eilen ulkona tosi myöhään (siitäkin lisää myöhemmin) ja tarkoituksenani oikeasti LEVÄTÄ nää pari päivää meni vähän mönkään. Menin 4 tunnin yöunien jälkeen aamupalalle Sofian kanssa ja sen jälkeen pariksi tunniksi vielä nukkumaan. Nyt olo on rauhallinen ja hyvä ja uskon että tästä päivästä tulee aika loistava. Olisi vuorossa nimittäin hieronta ja iltamarkkinat! Huomenna meen takaisin Saarelle. Tässä on tulossa paljon kaikkea kivaa ja eihän mulla ole enää kuin tasan 2kk jäljellä Thaimaassa. Siinä ajassa pitäisi ehtiä tavata pari ranskalaista kaveria jotka tulevat tänne, mennä Kuala Lumpuriin, saada sisko tänne kylään < 3 jne kivaa.

Tän postauksen idea oli nyt kertoa että mun ja Saaren honeymoon on nyt ohi ja meidän pitää todella alkaa rakentamaan nyt suhdettettamme jotta jaksetaan yhdessä vielä 2 kuukautta. Kirjoitan illemmalla tarkemmin näistä viime päivistä, jos en nukahda taas hierontaan....

perjantai 25. helmikuuta 2011

Myllerrystä

Moikka!

Tulin vain nopeasti sanomaan, että täällä ollaan yhä. Tällä hetkellä mulla on aivan liian monta hyttysen piston aiheuttamaa paukamaa jaloissa, monen tunnin univelat sekä väsymyksestä ja parista muusta asiasta johtuva moodflash. Huomenna lähden Phuketiin viettämään vapaapäivää ja lupaan postailla sieltä sitten, on meinaa pari tarinaa kerrottavana! Nyt pikapikaa nukkumaan jotta aamu ei ala yhtä pahalla vuoristoradalla kuin tänään. Unia ihanat!

maanantai 21. helmikuuta 2011

Kysymyksiä!

Mikäli haluatte kysyä jotain Thaimaasta, työharjoittelustani, minusta tai ihan mistä vain niin muistakaa että käytän formspringiä eli sivustoa, jossa ihmiset voivat kysyä anonyymisti ihan mitä vain. Pääset sinne tästä

Tässä vielä mukavan piristävä kuva maanantai-illan iloksi ;)

lauantai 19. helmikuuta 2011

Island Day Off

Tänään olen siis viettänyt ensimmäistä saari-vapaatani. Pitkä aamiainen, 6 tuntia auringossa ja päivä olikin jo mennyt ohi

Menin H kanssa Siamille (josta blogin bannerikuvankin olen ottanut) mutta mentiin rannan ihan toiseen päähän josta löytyy salainen auringonottopaikka!Paikan vieressä on myös hylätty rantabaari josta saisi aika makeita kuvia. Sieltä löytyy tuolit,vessa ja kaikki mutta silti siinä on sellaista autiota tunnelmaa

Nousuvesi-Laskuvesi hmmm?

Rantavahti rasvasta valkoisena valmiina toimimaan!

Tänään on ollut myös hyvin aikaa ajatella; ei ikinä hyvä mun tapauksessa. Olen tavallaan havahtunut siihen miten hyvä mulla on täällä ollut olla ja miten olen oppinut elämään hetkessä ja nauttimaan pienistä asioista vielä enemmän kuin ennen... kaiken tämän tiedostaminen aiheutti ihan älyttömän ahdistuksen. En halua että tämä fiilis loppuisi ja nyt koko ajan itse edesautan sen loppumista stressaamalla. Aluksi tänne tullessani koin tietyn vaiheen joka ei ollut kovin helppo, pääsin yli siitä ja aloin nauttimaan ja nyt sitten taas stressaan. On kuitenkin hyvä tietää, että elämä menee juuri tällaisissa kierroissa. Jos ei kokisi niitä negatiivisia tunteita ei oppisi nauttimaan niistä positiivisista samalla tapaa. Täällä on ihanaa olla, aina silloin kun osaan elää siinä hetkessä.

perjantai 18. helmikuuta 2011

"Mia on kyllä opiskellut tänään älyttömästi"

Oon lukenut tänään yli 100 sivua sukelluksen teoriaa ja pää alkaa olla aika täynnä säiliöitä, ilmanpaineita, turvapysähdyksiä, erilaisia aaltoja ja muuta

Onneksi tänään oli rauhallista töissä ja ehdittiin Tytin kanssa lähteä resorttikierrokselle
Viime päivät täällä on olleet ihan älyttömän kuumia. Joka päivä on yli +30 mutta tällaiset +35 päivät kyllä erottaa hetiNautittiin ilmaisista ananaksista ja ah niin ihanista mangoshakeista. Nam! Ainoa miinuspuoli resorttien kiertelyssä on se, että tulee tosiaan ihan älyttömän kuuma

Huomenna vietän ensimmäistä kertaa vapaapäivän täällä Saarella. Luvassa olisi pitkään nukkumista, aamiaiseksi jotain muuta kuin puuroa ja koko päivä rannalla makoiluaAjatelkaa, että olen syönyt 1,5kk joka aamu puuroa (poislukien ne muutamat päivät kun olen ollut Phuketissa) ja joka päivä riisiä

Tästä asennosta mua ei olekaan aikakausiin löytänyt... opiskelemasta siis, eh eh...

Söin juuri tän ravintolan viimeisen KitKatin enkä tiedä mitä teen. Mulla on tullut täällä ollessani totaalinen himo KitKat patukoihin joita en todellakaan ole syönyt Suomessa ollessani. Suklaa maksaa täällä maltaita ja sen saapuminen Saarelle kestää ihan tuhottoman kauan..... murrurur. Voisin mennä nukkumaan ja toivoa, etten herää samaan ääneen kuin tänään... heräsin aamu 7 johonkin joka kuulosti siltä, kun 10 lentokonetta olisi lähtenyt mökkini pihalta. Meteli oli ihan älytön eikä kukaan töissä tiennyt mistä se johtui. Välillä tää tuntuu kyllä niin Lost saarelta..

P.S. Jos täällä haluaa siivouksen huoneeseensa se pitää pyytää erikseen. Aina ennen kuin pyydän siivouksen, siivoan itse huoneeni niin, että esillä ei ole mitään. Voitte uskoa miten kivaa oli tulla eilen kotiin ja huomata että huoneessani on siivottu ilman pyyntöäni. Voi sitä raukkaa, joka on joutunut siirtämään ne kaikki mun lukuisat alusvaatteet pinoon sängyn laidalle. Tän majoituspaikan siivoojathan ovat tosiaan noita poikia että....joo

torstai 17. helmikuuta 2011

Not my day

Tänään ei oo kyllä niiiiin ollut mun päivä. Meillä oli töissä perus rauhallinen työpäivä kunnes eräs pariskunta halusi lähteä snorklaamaan Saaren toiselle puolelle jossa en ole ikinä itse ennen snorklannut tai uinut, koska rannat siellä puolen ovat hyvin kivikkoisia. Järjestelin juuri toisen pariskunnan asioita kun sain käskyn lähteä toisen työntekijän kanssa tekemään tämän snorkkireissun. Kauhealla kiireellä vaihdoin vaatteet ja otin kamat ja eikun menoksi. Puolivälissä matkaa tajusin, että unohdin pelastusliivit mutta noh ehkä se ei haittaa.

Saavuttiin vihdoin oikealle rannalle ja keli siellä oli ihan hirveä. Ilma oli siis upea mutta en oo koskaan nähnyt nois isoa ja rajua aallokkoa. Myöskään rannalla heiluvat punaiset liput eivät kauheasti viestineet että uiminen olisi ok. Toinen työntekijämme meni edestä pariskunnan kanssa ja kehotti tulemaan veteen ja kääntymään heti selkä menosuuntaan päin jotta on helpompi päästä eteenpäin. En ollut päässyt kauhean pitkälle kun jo tajusin, ettei tässä ole mitään järkeä. Aallot tulivat todella kovalla vauhdilla ja pyyhkivät ylitse ja heti kun pääsin taas pintaan, sama uusiksi. Räpylöiden laittaminen oli melkein mahdotonta ja kun vihdoin tajusin että ei tässä ole ideaa, oli jo vähän liian myöhäistä. Huomasin olevani jumissa kivien välissä, en päässyt eteen enkä taakse. Jumitin vain paikallani ja aallot hakkasivat mua kivikkoa vasten kerta toisensa jälkeen. Siinä vaiheessa iski pieni paniikki, että jos en oikeasti pääse kohta rantaan niin en tiedä miten käy. Tappelin aaltoja vastaan varmaan 10 minuuttia kunnes vihdoin huuhtouduin rantaan ja purskahdin totaalisesti itkuun. En edes huomannut vielä siinä vaiheessa jalkojani jotka olivat kivien ja korallien jäljiltä veressä vaan mua vaan yksinkertaisesti otti päähän niin paljon. Miksi ihmeessä KUKAAN lähtisi tohon keliin uimaan saati sitten minä jonka suhtautuminen veteen ei ole mikään maailman luottavaisin? Mua otti päähän se mitä olisi voinut tapahtua ja se että mun täytyi nyt kokea toi. Ärsytti ihan älyttömästi. Näytin käsimerkein työkaverilleni joka huuteli olenko ok, että kaikki hyvin. Kirjoitin viestin hiekkaan että menen edeltä ja lähdin hammasta purren takaisin. En koe että mitenkään epäonnistuin tai muuta vastaavaa mutta en todellakaan mene enää koskaan tuollaiseen aallokkoon. Piste.

Tullessani takaisin toimistolle tunsin itseni ihan 5-vuotiaaksi kun nyyhkytin varastossa jonka jälkeen kuulin "Mia hei... tuu tänne, mulla on täällä jotain mikä saa sut paremmalle tuulelle" ja niinhän siellä oli, nimittäin tällaiset

Ei olisi voineet nämä kortit tulla parempaan aikaan! < 3.

tiistai 15. helmikuuta 2011

OII Mate!

Mun ystävänpäivä ei mennytkään eilen niin että menin nukkumaan vaan yllätys yllätys, tapasin 4 aussia ja lähdin heidän kanssa istumaan rannalle. Istuin tässä koneella ja yksi ausseista tuli kysymään mistä olen kotoisin ja haluaisinko pelata heidän kanssaan korttia. Voitte uskoa, että meinasin naurahtaa ääneen kun kuulin että kyseiset tyypit ovat Australiasta ja vieläpä Melbournesta. No, ei siinä mitään. Oli todella hauska ilta ja sain kuulla jälleen ihan älyttömän upeita tarinoita ja myös ei niin upeita kuten että Bangkokista Melbourneen lentäessä on aina ihan kauheaa turbulenssia... kiva.

Tänään olin toimistolla kun yksi pojista tuli kyselemään onko Mia töissä. Ennen lähtöään kyseinen poika halusi kertoa, että mikäli tarvitsen majoitusta niin hänen äidillään on hostelli joka on eurooppalaisten matkailijoiden suosiossa ja sinne pääsisi superhalvalla. Lisäksi sain myös kaikkien sähköpostiosoitteet jotta voin ottaa yhteyttä ennen kuin tulen ja voidaan sopia mitä kaikkea kivaa tullaan tekemään.

Tässä jälleen yksi esimerkki kun mietin että miten noin upeita ihmisiä voi olla olemassa? En halua yleistää tai mustamaalata suomalaisia, mutta miten usein suomalaiset tulevat selvinpäin juttelemaan ja tarjoavat apuaan ilman minkäänlaista vastapalvelusta? Ja ihan oikeasti, tässäkään tapauksessa ei ollut kyse minkäänlaisesta pokailusta vaan yksinkertaisesti ystävällisyydestä. Olen tavannut täällä niin upeita ihmisiä että ihan harmittaa, että yleensä kyseiset ihmiset ovat olleet lähdössä tyyliin seuraavana päivänä jo pois. Onneksi on facbook ja sähköposti ja onneksi Melbourne kutsuu huhtikuussa! Iltani oli kruunattu, kun puhuttiin illalla yleisesti ystävänpäivästä ja aussit kysyvät eikö minulla ole ystävänpäivädeittiä. Totesin että ei johon aussit vastasivat "we can all be your valentine". How cute is that?

Aloitin tänään ensiapukurssin sekä Open Water eli sukelluksen peruskurssin joten seuraavat päivät tulevat olemaan aikalailla raskaita töiden ja opiskelun vuoksi. Palataan jälleen myöhemmin!

maanantai 14. helmikuuta 2011

Happy Valentine´s Day!

Olen kuunnellut ystävieni avautumista siitä miten ystävänpäivää hehkutetaan joka paikassa pariskuntien juhlana ja miten inhottavaa on olla yksin kaiken sen hehkutuksen keskellä. Ymmärrän kyllä pointin mutta täällä ollessa ei ole huolta mistään "be my valentine" tyylisestä hehkutuksesta, ei täällä niinkään juhlita ystävänpäivää

Muutenkin, olen viettänyt parhaimmat ystävänpäivät yksin. Ensimmäinen ystävänpäiväni parisuhteessa kului riidellen ja toinen ystävänpäiväni parisuhteessa kului eroten. Kivaako?Mulle ystävänpäivä on yksi päivä muiden joukossa mutta ehdottomasti päivä jolloin ajattelen paljon itselleni rakkaita ihmisiä
(tää on mun lempparikuva näistä tän päiväisistä kuvista)
Tänään olen ajatellut mm. miten kivaa olisi olla porukoiden kanssa mökillä, mitä kaikkea kivaa tulemme kavereideni kanssa tekemään ja mitä kaikkea ollaan tähän asti tehtyTäällä Saarella ystävänpäivä näkyy ainoastaan ylihinnoitellussa buffet-lounaassa joka järjestettiin rannalla josta nämä kuvat ovat
Käytiin katsomassa millaiselta näyttää euroissa 75 euron hintainen buffa ja esiintyjä "Elvis"Elvis lauloi kasetilta tulevan musiikin päälle mutta ruokailu näytti kivalta
Kuvat on otettu klo 18.30-19 välisenä aikana ja se on juuri se aika jolloin aurinko laskee ja pimeä tulee hetkessä.

Mulla on ollut nyt ehkä neljä päivää putkeen ihan tajuton päänsärky. Oon ottanut särkylääkkeitä, juonut älyttömästi nesteitä ja syönyt suolaa mutta ei. Lääkkeet ei auta ja särky vaan jatkuu aamusta iltaan. Ärsyttävää. Taidankin tästä kipsiä nukkumaan. Ihanaa ystävänpäivää :)

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Rankkaa työntekoa

Mun pitäisi olla jo nukkumassa mutta halusin nopeasti tulla kertomaan mun loisteliaasta työpäivästä! Meillä oli eilen saunailta täällä Saarella mutta fiksuna tyttönä poistuin jo 8 aikaan kämpille nukkumaan. Aamulla sitten hyvin levänneenä suuntasin toimistolle ja hoidin perus toimistojuttuja sekä odottelin kovasti transfereita (Tarua!). Meille saapui tänään siis uusi harjoittelija, Taru, jonka kanssa oon pitänyt yhteyttä jo kuukausia ennen tänne tuloa. Päiväveneen saapuessa yksi Phuketin työntekijöistä kysyi jos voisin olla rantavahtina ja sehän sopi enemmän kuin mainiosti! Istuin siis kaksi tuntia auringossa kuunnellen musiikkia ja miettien, että miten ihmeessä totun taas suomalaiseen työrytmiin kaiken tän jälkeen ha ha.. :D

Parin tunnin junttishortsirajojen hankkimisen jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa mukaan venesukellukselle snorkkioppaan roolissa! Ensimmäiset asiakkaani eivät olisi voineet olla ihanempia; englantilainen 80-vuotias pariskunta jolla riitti intoa, energiaa ja upeita sukellustarinoita. Hurautettiin lonkkarilla n. 10 minuutin matka merelle ja hypättiin pois. Sukeltajat menivät sukeltamaan ja me jäätiin snorklaamaan. Retki oli hyvin onnistunut ja en voi kun ihmetellä miten sen ikäiset ovat niin hyvässä kunnossa. Olisitte nähneet sen kun yritin päästä takaisin veneeseen... mahdotonta! Ensinnäkin otin räpylät pois ja heitin ne veneeseen johon meidän DiveMaster totesi että "olikohan nyt ihan fiksua"... tajusin hetken päästä miksi ei ollutkaan, todella vaikeaa ponnistaa ja potkia vettä jaloilla ilman räpylöitä. No, noin 5 minuutin kuluttua tämä hylje mätkähti veneen pohjalle ja voin kertoa että vähän hävetti, etenkin kun tämä pariskunta pääsi veneeseen ilman mitään ongelmia.

Päivä meni todella nopeasti ja tosi kivoissa merkeissä! Haluaisin enemmän tällaisia työpäiviä, kun saisi olla menossa ja ulkona ja noh.. auringossa ;) nyt kömmin nukkumaan ja toivon etten herää yöllä johonkin näistä seuraavista jotka olen jo kokenut:

1. Kissa vs. Varaani tappelu. Äänistä päätellen kissa ei voittanut...
2. Ilotulitus
3. Ihme mies hakkaamassa bungalowini ovea
4. Parisuhderiita mökkini edessä
5. Thaimaalainen karaoke

lauantai 12. helmikuuta 2011

French hotel

En selkeästi päässyt hotellihuonettani pidemmälle kuvaamaan mutta ei se mitään, tämä kyseinen hotelli on ehdottomasti ihanin jossa olen ollut.
Voitte kuvitella miten luksukselta tuntuu nukkua pehmeässä sängyssä muhkeiden tyynyjen ja peittojen kera
Tai miltä tuntuu nukkua ilmastoidussa viileässä huoneessa ja ottaa aamulla kuuma suihkuTää kuva näyttää pahemmalta mitä se on; pompin tuulettimen takana en allaNäkymä merelle, josta lähtevät veneet kohti eri saariaOstosten tunkemista väkisin laukkuun
300 bahtin eli n. 7,50 euron kynsitaiteilua. Ei paha vai mitä?

perjantai 11. helmikuuta 2011

Vapaita päiviä

Moikka ihanat!

Kirjoittelen tällä hetkellä pienen ranskalais omistuksessa olevan hotellin ravintolasta juuri hyvän pasta-annoksen nauttineena. Kerroin aikaisemmin pitäväni tänään vapaapäivän Saarella mutta pakkasinkin kamani eilen ja otin suunnaksi Phuketin. Takana on ei niin kivoja fiiliksiä ja ihan supereita fiiliksiä. Tänään oon viettänyt aivan ihanan päivän täysin omassa seurassani (kuulostaapa itserakkaalta) ja nyt olo on levännyt ja hyvä. Palataan kuitenkin vähän taaksepäin...

Saavuin siis eilen Phuketiin ja tulin heti varaamaan huoneen kahdeksi yöksi tästä ranskalaisesta hotellista. Hotellin ja ravintolan omistajat ovat ranskalainen pariskunta jonka mies on ihan mielettömän hauska tyyppi; sanoessani että otan ihan minkä vain huoneen joka on vapaana mies sanoi heti "my room!". Ei, en kuitenkaan ottanut sitä vaan sain ihan oman _ilmastoidun_ huoneen parisängyllä. Luksusta! Siitä nopeasti viemään pyykit ja treffaamaan Sofiaa perinteisen spaghetti carponadan merkeissä. Yritän tosiaan aina Phuketissa ollessani syödä mahdollisimman vähän thaikkuruokaa, koska sitä tulee syötyä Saarella päivittäin.

Illalla suunnattiin ulos Sofian, Hennan ja parin aussin kanssa. Olin totaalisen "viides pyörä" mutta alkuillasta ajattelin että millään muulla ei ole väliä kunhan saisin tanssia. No, kyllähän mä sainkin. Törmäsin myös kahteen mr. Aussin kaveriin jonka jälkeen mun iltani olikin aikalailla pilattu. Älkää ymmärtäkö väärin; kyseiset tytöt olivat ihan huippuja. En ollut varma muistaisivatkohan he mua mutta mennessäni ujosti sanomaan "hi" sain vastaukseksi älytöntä kiljumista "MIA OH MY GOSH WHAT ARE YOU DOING HERE???". Muistivat siis. Juteltiin hetki kaikkea ja kerroin että olen tulossa Melbourneen. Tästähän tytöt innostuivat vielä enemmän ja nyt mulla on siis ainakin 3 innokasta opasta Ainon lisäksi!

Mutta niin siis se miksi iltani oli pilattu johtui siitä, että kaikki fiilikset puski samanaikaisesti päälle eikä oloa kauheasti helpottanut se, että noiden parien tanssiessa mä seisoskelin sivussa ja kaikki möhkäleet hivuttautuivat lähemmäs. Ikävä x100 ja nieleskelin kyyneliä enkä oo aikoihin tuntenut olevani niin väärässä paikassa niin väärään aikaan. Halusin kotiin ja nopeasti. Onneksi iltaa piristi random poika johon törmättiin mäkissä (ps. kävin tosiaan ekaa kertaa mäkissä aikoihin!) joka osasi puhua vähän suomea vaikka ei todellakaan ole Suomessa asunut. Täällä törmää kyllä niin ihme ihmisiin.... Ilta päättyi siihen, että kävelin yksin hotellille taksin jättäessä meidät hieman kauemmaksi. Onneksi matka oli lyhyt, mitään ei sattunut ja ainoa asia jonka koin uhaksi oli noi hemmetin kulkukoirat joita pelkään täällä varmaan eniten.

Nyt päästään tähän päivään joka sisältää paljon kaikkea kivaa! Söin aamiaiseksi mysliä, luonnon jugurttia, croissantteja sekä mehua Sofian kanssa jonka jälkeen suunnattiin hakemaan lisäaikaa viisumiin. Immigration oli ihan kauhea kaaos ja mietittiin Sofian kanssa että onneksi oltiin yhdessä matkassa. Saavuttuamme sisään saimme avuksemme jonkun länkkärityöntekijän joka täytti kaavakkeet puolestamme. Sehän sopi! Tämän jälkeen tosin odotimme varmaan 40 minsaa muiden ihmisten seassa kun passimme ja lappumme kävivät 4 eri virkailijan kautta. Plah. No, nyt on sekin sitten hoidettu. Lounaan jälkeen Sofia lähti nukkumaan ja mä lähdin viettämään itsenäisen ja kokonaisen naisen päivää eli siis älytöntä shoppailua ja hemmottelua. Suuntasin Jungceyloniin Patongille joka on todella iso kauppakeskus josta löytyy kaikki mahdollinen. En tosin nauti kauheasti shoppailusta täällä sillä myyjät ovat usein todella rasittavia. Tänään katsellessani bikineitä, naismyyjä tuli viereen hokemaan "Oh yeaaah, sexyyy, nice boobs, very sexyyyy". Ostin nopeasti kahdet bikinit ja lähdin pois. Jäätävää. Bikinit jotka ostin menevät ihme kyllä jopa päälle mutta on kyllä sellaista mallia että odotan H&M tilattuja bikineitä innolla.

Biksujen lisäksi mukaan tarttui 3 toppia, mekko ja aurinkolasit. Kävin myös laitattamassa kynnet, ekaa kertaa elämässäni sekä tunnin mittaisessa hieronnassa. Oon tehnyt täällä paljon tuollaisia asioita joista oon Suomessa vain haaveillut. Täällä on niin helppoa ja halpaa. Hieronnassa kävin tässä hotellini lähellä ja suosittelen kyseistä paikkaa kaikille. Privaattihuoneet jotka ovat ilmastoitu ja aivan ihanasti sisustettu, rauhallista musiikkia taustalla, loistavat hierojat ja hieronnan jälkeen saa teetä ja keksejä. Meinasin nukahtaa pari kertaa ja aina kun hieroja pyysi mua kääntymään, se kikatti 10 sekuntia putkeen sille että olin ehtinyt jo melkein taas nukahtamaan.

Nyt istun tosiaan tässä ravintolassa ja kello on 21.33. En taida lähteä tänään mihinkään sillä huomenna kutsuu jälleen Saari ja työt. Taidan mennä nauttimaan ilmastoidusta huoneestani parisängyn ja kuuman suihkun kera. Palataan kuvilla huomenna!

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Eksymättä et löydä perille

Aloitin tänään työpäiväni kävelemällä mun lempparirannalle katsomaan mitä siellä tapahtuu (töiden puolesta siis että olisiko potentiaalisia asiakkaita). Rannalla oli ihanan hiljaista ja mietin, että jos Saari olisi aina näin rauhallinen, niin se olisi ihan unelma.

En tainnutkaan täällä blogissa vielä mainita, että ostin liput Australiaan huhtikuun lopulle-toukokuun puoliväliin. Mietin asiaa tarkkaan ja syy ei ollut se mistä olen täällä blogissani aiemmin puhunut. Olen ollut viikon sellaisessa jonkinlaisessa huumassa joka alkaa nyt hälvetä ja totuus paljastua alta
En kadu koskaan kenenkään ihmisen tapaamista mutta toivon usein löytäväni jotain vähän enemmän.. jotain isompaa, syvempää ja suurempaaMutta niinhän se on, että eksymättä ei löydä perille.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Tiistai

Mulla oli viime yönä yövieras!

No ei ollut kukaan mies. Yksi Ansku, meidän asiakas, halusikin jäädä Saarelle vielä yhdeksi yöksi mutta melkein koko Saari on buukattu täyteen joten majoitin Anskun luokseni. En malta odottaa että sisko tulee ja saan yöseuraa moneksi yöksi.

Matkalla töihin angstasin siitä, ettei mulla ole melkein yhtään kuvia itsestäni Saarella. Yritän välttää perus turistikäyttäytymistä ja kameran kanssa juoksemista paikasta toiseen. Nyt kuitenkin Ansku kuvasi ja mä posesin eli siis, seisoin paikallani.
Tänään oli tosi kiva työpäivä. Sain jopa istuskella tunnin rannalla ja katsoa päiväretkeläisten tavaroiden perään heidän ollessaan snorklaamassa. Aurinkoa työaikana, I like!

Ei niin kivana asiana; yksi mun lemppariasiakas lähti tänään. Tänne saapui muutama päivä sitten eräs pariskunta jonka vaimokkeen kanssa tulin todella hyvin toimeen. Aivan ihana ihminen, toi mieleeni kummisetäni entisen vaimon. Vastahakoisesti halasin ja sain kuulla monia kiitoksia. Inhottaa päästää niin ihania ihmisiä menemään, murrr. Muistona kyseinen vaimoke teki mulle kalanruotoletin. Tää on ihan älyttömän siisti enkä pura tätä ehkä viikkoon :D
Tässä on kuva päärannalta ENNEN korealaisten turistiryhmien tuloa. Saari antaa parastaan klo 17-09.30 välisenä aikana kun päiväretkiä ei ole lähimaillakaan.

Perjantaina vietän vapaapäivää Saarella ensimmäistä kertaa. Ajattelin maata koko päivän auringossa ja snorklailla, ah!

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Helle hellii

Oon yllättynyt siitä, miten hyvin pakkasin Suomessa tarvittavat vaatteet mukaan. Siskon mielestä mulla oli ihan liikaa tavaraa ja hyvin vastahakoisesti karsin niistä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pakkasin about täydellisesti! Ainoat vaatekappaleet jotka olisi ehkä voinut jättää kotiin on yksi hame ja yksi toppi, jotka ovat ainoat joita en ole käyttänyt vielä koko reissulla. En muista tarkkoja määriä mutta veikkaisin ja muistelen, että mun vaatelista näytti about tältä:

- 1 pitkät housut (otin haaremihousut mukaan ja niitä on tosi hyvä käyttää illalla kun on "viileämpää" ja hyttyset tulevat esiin)
- 3 hametta
- sukkahousut (täysin tarpeettomat mutta laitoin ne päälle lähtiessä)
- 2 pitkähihaista (yksi olisi riittänyt mutta vaihtelu on kivaa)
- 2 shortsit (3 olisi olleet hyvät, kolmannet olisi voineet olla perus h&m kotishortsit jotka ovat kevyttä kangasta)
- 1 maximimekko (oon käyttänyt kerran hieman juhlavammassa tilaisuudessa, hyvä olla siis mukana)
- Ehkä n.6 toppia joista 2 tuubitoppia (toppeja täällä ei voi olla liikaa koska päivittäin hikoilee ihan sikana. Suosittelen tuubitoppeja ja pari kokoa isompia löysiä toppeja jotka eivät ole yhtään ihonmyötäisiä)
- Sikana alusvaatteita (näitä ei täällä voi oikeasti olla yhtään liikaa! Alusvaatteet ovat syy jonka takia pesulassa joutuu ravaamaan tietyin väliajoin koska ne loppuvat ekana. Lisäksi täältä on tosiaan hieman vaikea ostaa ainakin alaosia)
-1 bikinit (ihan liian vähän )
- 2 huivia (1 olisi riittänyt)

Tässä muutama vaatekappale joita voisin käyttää, ja melkein käytänkin, päivittäin:

Asenteen valkoinen toppi. Asenne-merkki on hyvin tunnettu sukelluspiireissä ja sitä myydään meilläkin. Kyseistä merkkiä suunnittelee suomalainen mies, joka asuu balilla (sounds good eh?). Valikoimassa on tosi siistejä t-paitoja miehille, toppeja ja rentoja rantamekkoja tytöille, shortseja yms. Tää kyseinen valkoinen on mulla itseasiassa nytkin päällä ja se on ihan huippu! Tosi löysä ja ohutta kangasta eli täydellinen tänne helteeseen.

Mun 100 bahtin rikkinäinen mekko jonka esittelin jo aikaisemmin (ehjänä). Tosiaan, muutaman käyttökerran jälkeen mekosta napsahti toinen olkain irti. Mitä nyt voi olettaa 2,5 euron mekosta? No, otin sitten toisenkin irti ja nyt mekko on olkaimeton ja ihme kyllä pysyy hyvin päällä ja näyttääkin ihan hyvältä. Ei tosin kuvassa..

Nämä ostin Suomesta 29 eurolla ennen lähtöäni. Mietin, onko järkeä ostaa kun "Thaimaassa sitten kuitenkin on niin paljon halvempaa ja ostan sieltä shortseja". Kyllä oli järkeä ostaa. Ihan täydellisesti istuvia shortseja jotka vielä näyttävät hyviltä on vaikea löytää ja täällä XXXS maassa melkein mahdotonta. Oonkohan jo tarpeeksi tuonut mun turhautumista esille siitä, etten mahdu paikallisten housukokoihin :D?


Tämäkin ruskea toppi Asenteen. Tosi löysä ja super mukava päällä. Meillä kaikilla toimistotytöillä on tämä kyseinen paita, haha ...

Viime kesänä Ruotsista ostettu (tai no, äidiltä saatu) Indiskan paita joka on ehdottomasti mun lempparivaate täällä! En tiedä parempaa asustetta iltaisin kun farkkushortsit (sillä edellytyksellä että jalat on suojattu hyttysiltä) ja tämä paita. Iltaisin täällä on ehkä sellainen +25-+27 mutta ihan oikeasti; se tuntuu viileältä.
Se, mikä ei ole niin kiva täällä helteessä on meidän työpaita. Paitana se on tosi mukava ja etenkin kun valitsin turkoosin värin mutta siinä tulee ihan älyttömän kuuma. Onneksi saadaan pitää toimistolla omia vaatteita ja jos on tosi kuuma niin saadaan olla shortseissa/hameessa+bikinien yläosassa koska pojatkin on ilman paitaa. Mä oon toistaiseksi vain kerran ollut niin vähissä vaatteissa ja se johtui siitä että pesin ikkunoita.


P.S. Sinä Tarun ystävä joka olet odottanut että laittaisin kuvan miltä se merimiesmekko näyttää päällä niin tässä tulee! Oon pahoillani ettei kuva ole kauhean hyvä, yksin on vaikea ottaa.

Tää mekko näyttäisi ehkä sellaisen 165 cm pitkän tytön päällä varmasti tosi hyvältä mutta tälleen 174cm pitkän päällä ei ihan sellaiselta kun olin ajatellut. Olkaimet on liian lyhyet eikä niitä voi säätää, jonka vuoksi koko mekko on tavallaan vähän liian ylhäällä. Kyllä se menee mutta usein totean että laitan mielummin jonkun muun päälle. :)