torstai 31. maaliskuuta 2011

Vapaapäivät minibudjetilla

Jotta elämä ei menisi liian tylsäksi niin mulla on tapana järjestää elämään hieman jännitystä raha-asioiden suhteen. Lähtiessäni Kuala Lumpuriin en tiennyt olisiko tililläni rahaa vai ei. Jos rahaa ei olisi ollut olisin lähtenyt rahattomana. Näin ei onneksi käynyt. Muistan vieläkin sen hetken automaatilla kun mietin itsekseni "pliispliispliispliis" ja sieltähän ne rahat onneksi putkahti. Nyt olen jälleen hankkinut itselleni pientä jännitystä sillä muistin vasta tiistaina etten ole siirtänyt tililtä A tilille B rahaa. Vaikka siirsin rahat heti tiistaina, eivät ne ole vieläkään tilillä ja nyt elänkin jännityksessä ovatko huomennakaan. Jos eivät, olen totaalisen ongelmissa mutta en halua miettiä sitä vielä koska uskon ajatukseen että ne tulisivat.

Anyway, nyt kun olen julkisesti myöntänyt miten idiootti olen, voin keskittyä kertomaan mitä ollaan siskon kanssa puuhasteltu. Eilen vihdoin keli oli "ihan ok" ja pääsimme Saarelta pois. Alkumatka oli täynnä todella isoa aallokkoa ja ensimmäistä kertaa veneessä olin oikeasti hieman peloissani. Onneksi meri rauhottui nopeasti ja pääsimme perille. Illalla heitimme tavarat hotelliin, kaikki vaatteet pesulaan ja siitä sitten ruokailun ja hieronnan kautta takaisin hotellille katsomaan leffaa. Eilinen hieronta oli taas mielenkiintoinen sillä vaikka otan yleensä aina saman hieronnan vaihtelee sen sisältö hierojasta. Tällä kertaa mun kroppa on täynnä mustelmia koska hieroja runnoi oikein kunnolla, ei kiva.

Aamu käynnistyi tänään näin:

Aamupalan jälkeen päätettiin suunnata Patongille!
Koska matti hengailee lompakossani niin fiilis vaihtelee aikalailla nollasta sataan. On todella ärsyttävää jopa miettiä mitä voi syödä ja mitä ei (ottaen huomioon että täällä on kuitenkin niin halpaa). Käytyämme j.c läpi suunnistimme vielä läheiselle markettialueelle jossa sian ruhon ja kalan pään nähtyäni olinkin jo valmis lähtemään pois... hyi. Olen hehkuttanut siskolle miten kivaa on mennä mopotaksilla joten päätimme lähteä niillä pois. Sisko ei tainnut nauttia kyydistä ihan niin paljon kuin minä... :D

Tänään on luvassa vielä pizzailua ja leffailua ja niin.. jännittämistä olenko huomennakin vielä pa vai en. Mikäli en, loppureissu koostuu uudesta reissusta jc, phuket townista, patongin yöelämästä, fantasea showsta ja muusta mukavasta!

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Ja myrsky sen kuin jatkuu..

"Rankkasateiden ja tulvien odotetaan pahenevan lähitulevaisuudessa. Vaaravyöhykkeessä on useita alueita Etelä-Thaimaassa.
- Sateet jatkuvat ja evakuoinnit ovat käynnissä. Ei näytä hyvältä, suomalaisturisti sanoo.
Thaimaan Ilmatieteen laitos varoittaa erittäin rankoista sateista. Ulkoasiainsihteeri Sirpa Nyberg Suomen suurlähetystöstä Bangkokista kertoo, että Etelä-Thaimaahan on luvassa tänään 2¬¬-3 metrisiä aaltoja, rankkasateita sekä tulvia. Uutisissa on kerrottu, että tulvat olisivat vieneet autoja mukanaan"

Näin kertoi Iltalehti eilen.

Täällä on satanut jälleen todella rankasti koko ajan ja eilen saatu myrskyvaroitus piti kyllä paikkansa. Tuuli on ollut tänään todella kova ja ensimmäistä kertaa veneet peruutettiin kokonaan. Ketään ei päässyt Saarelle eikä Saarelta pois. Tämä kertoo siitä, että sää on todellakin huono. Huomenna myrskyn pitäisi vielä yltyä mutta keskiviikkoon mennessä laantua. Onneksi, sillä meillä olisi tarkoitus siskon kanssa lähteä Phuketiin tekemään kaikkea kivaa!
Ai mitkä aallot?

Töissä oli tänään vähän liiankin iisiä, koska käytännössä ei tapahtunut yhtään mitään. Koko Saari oli täysin hiljainen, kun turisteja ei normaaliin tapaan saapunut. Oltiin eilen illalla tyttöjen kanssa vähän ulkona ja menin nukkumaan puoli 5 kieppeillä joten siinä mielessä oli täydellistä, että töissä ei tapahtunut tänään mitään. Aivotoiminta lyö aikalailla nollaa univelkojen takia ja samalla tää sää vetää tosi veltoksi ja väsyneeksi.. palataan siis astialle sitten kuin myrsky helpottaa ja oon nukkunut enemmän kuin pari tuntia yössä.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

"Outo luoteismyräkkä tulossa"

Nyt on satanut tarkalleen ottaen 20 tuntia putkeen kaatamalla. Oltiin viime iltana siskon, Tarun ja Tytin kanssa Burissa syömässä jonka jälkeen jatkettiin iltaa Jackien baariin. Saavuttuamme sinne taivas repesi ja kaatosade alkoi. Jammattiin thaikkuremixien tahtiin ja baarin suljettua jäätiin vielä La:n sekä Rachan kokin kanssa juttelemaan. Täällä on selkeästi ihan ok että vaikka baari menee kiinni niin asiakkaat voivat jäädä, juomat tuodaan kylmälaukussa viereen ja sanotaan että ottakaa tästä, haha. Lähdettiin siskon kanssa joskus puoli 2 aikaan juoksemaan Siamin rannalta kotiin, vettä oli nilkkoihin koko ajan ja eiliset vaatteet ovat vieläkin märkänä. Siitä lähtien on satanut ja tänään töissä tuli varoitus, että huomiseksi on luvattu outoa luoteismyräkkää. Myrsky on tulossa Burman suunnalta, kenties siellä tapahtunut maanjäristys vaikuttaa kuitenkin tänne asti.

Miten monet lipat olenkaan tänään meinannut vetää, vettä on joka paikassa ja kivetykset ovat liukkaat.

Olen viime päivinä myös repinyt hiuksia päästäni tämän takia. Puhelimeni päätti tälleen 4 vuoden jälkeen sanoa sopimuksensa irti. Ymmärrän hyvin, sillä nokialaisillani on tapana kestää 4-5 vuotta kerrallaan mutta en silti olisi halunnut että simpukkani jättäisi minut pulaan täällä. Sain siskolta puhelimen lainaan mutta kaikki numerot ja viestit, gone. Olisi tehnyt mieli vain itkeä ja todeta että en ala. Isona tyttönä kuitenkin purin huulta ja lausuin pitkän litanian kirosanoja ja otin lainapuhelimen käyttöön. Tänään kuitenkin totesin että sekään ei toimi ja ärsyyntyminen alkoi lähennellä todellakin sataa kunnes sain vanhan toimistopuhelimemme lainaan, jes! Vanha nokialainen, tuttu ja turvallinen. Ensi viikolla ostan kyllä oman.
Meillä on siskon kanssa tarkoituksena olla Saarella ensi viikon keskiviikkoon asti jonka jälkeen suuntaamme Phuketiin loppuviikoksi. Harmi että sää Saarella on nyt näin huono, olen miettinyt joka päivä että miksi juuri nyt kun saan kerrankin jonkun kenelle näyttää tämä upea paikka, niin Saari ei todellakaan tarjoa parastaan. Huomenna vietän vapaapäivää joka oli tarkoitus viettää rannalla mutta mikäli myrsky toteutuu taidamme jäädä turvaan bungalow sisälle.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Kuala Lumpur

Noniin nyt on selvitty Kuala Lumpurista monta kokemusta rikkaampana!

Sanotaan niin, että reissu oli juuri niin säätämistä kuin odotinkin ja hermot meni niin monta kertaa kuin odotinkin mutta silti reissusta jäi todella ihana fiilis. Kuala Lumpur yleisesti ei ehkä ollut itselleni mieleinen paikka, se oli sekoitus Intiaa, Thaimaata ja jotain kolmatta jota en osaa selittää. Oikeastaan se tuntui vaan todella vieraalta eikä kukaan jaksaisi pidempään asua sellaisessa ostoshel...paratiisissa.

Sunnuntaina lennettiin Kuala Lumpuriin. Lento meni hyvin ja oli ohi hetkessä, sillä matka-aika on vain tunnin. Pienen lentokenttäsäädön jälkeen napattiin bussi jonka luulimme vievän meidät keskustaan. Toisin kävi. Löydettiin itsemme 2 yöllä joltain slummialueen metroasemalta. Ihmisiä ei näkynyt missään, kunnes jostain alkoi ilmestyä hyvin hämäriä intialaisiamiehiä "I know good hotel and taxi for you..... just follow me" no thank you! Kun vastattiin kieltävästi niin miehet närkästyivät ja sanoivat ettei meidän ole turvallista liikkua yöllä ulkona. Aikamoinen Sherlock! Lähdettiin nopeasti Tarun kanssa ja suunnattiin heti ensimmäisen hotel kyltin nähtyämme sisään

Hotelli, tai siis Hostelli, oli totaalinen läävä. Kuvat ei edes näytä niin pahalta mitä todellisuus oli. Huoneessa haisi tupakka, lakanat olivat likaiset, pyyhkeissä oli tahroja, huonekaluissa reikiä ja ikkunasta avautui todella mukava slummimaisema jossa intialaiset miehet huusivat koko yön. Nukuimme pakolliset 4 tuntia jonka jälkeen suunnattiin hyvin nopeasti pois. Yö maksoi 14 euroa.

Seuraavana aamuna totaalisen väsyneinä suuntasimme Thai Embassyyn josta hain uutta viisumia. Ärsyttävin asia KL oli ehdottomasti taksikuskit. Trust me, se on paljon pahempaa kuin taxi taxi huutelu täällä Thaimaassa. Meidän ensimmäinen kuski vei meidät kaiken lisäksi väärään paikkaan. Toinen kuski oli sitten taas vähän liian yli-innokas, "I wanna be your friend honey, I buy you dinner, I come to Phuket" no thank you!

Parin tunnin odottelun jälkeen sain vihdoin paperit sisään ja pääsimme Tarun kanssa etsimään KUNNON hotellia. Suuntasimme Radius Internationaliin jossa moni RD työntekijä on majoittautunut. Respassa kuulimme että heidän halvin huone olisi valmis vasta kello 2 mutta kalliimman huoneen saisi heti. Ei tarvinnut montaa kertaa miettiä, maksettiin euroissa about. 40 euroa per naama huoneestamme sekä myöhäisemmästä check outista.
Huoneemme sijaitsi samassa kerroksessa sviittien kanssa eli 15 kerroksessa. Ei paha!

Aamupalan jälkeen otin pitkän pitkän kunnollisen kuuman suihkun ja ravistelin itsestäni saarimoodin pois. Tämän jälkeen lähdettiin kiertelemään kauppoja ja voin kertoa että onneksi pyörittiin vain yhdessä ostoskeskuksessa. Jos olisin tiennyt mitä kaikkea on tarjolla olisin todennäköisesti vararikossa mutta nyt onnistuin pysymään budjetissa jopa niin hyvin että rahaa jäi hyvin yli. Ostoskassiin tarttui kengät, 2 toppia, mekko ja shortsit.
Tässä lempparini, Suomessa näistä pulittaisi helposti 60 euroa mutta nyt maksoin vain 18 euroa! Kuala Lumpurissa oli huomattavasti kalliimpaa kuin täällä joten ei tehnyt edes mieli ostaa kauheasti mitään.

Hengaillessamme kauppakeskuksessa tutustuin erääseen paikalliseen poikaan, Waniin. Vaihdettiin nimiä (ajatelkaa, että ennen vaihdettiin sentään puhelinnumeroita ja nyt nimiä kiitos facebookin) ja sovittiin että oltaisiin yhteyksissä. Myöhemmin illalla päiväunien jälkeen suunnattiin Tarun kanssa aivan ihanaan italialaiseen ravintolaan hotelliamme vastapäätä. Ennen lähtöämme oli tullut palohälytys, kahdesti. Missään ei kuitenkaan näkynyt tai haissut savu ja ainoa asia josta hälytyksen huomasi oli hissien toimimattomuus
Ei muuta kuin portaita alas! Matkalla alas eksyttiin hieman tänne:

Ihanan pizzan, mansikka margaritan ja upean palvelun jälkeen Wan otti yhteyttä ehdottaakseen hengailua, sopii!
Käveltiin katsomaan Kuala Lumpurin suurinta nähtävyyttä joka olisi jäänyt muuten varmaan katsomatta. Näkyihän se meidän hotellin ikkunasta mutta silti. Näky oli tosi pysäyttävä ja ehdittiin juuri ajoissa, kello nimittäin läheni 1 ja sen jälkeen valot sammuivat. Luulin että tornit olisivat koko yön valoisana mutta ei. Hengailtiin ympäri KL keskustaa ja opettelin malesiaksi kaikkia lauseita joita en todellakaan muista enää. Loppuillaksi mentiin hotelliin hengailemaan ja katsomaan myrskyä ikkunasta, oli aika huisia. Mukavasti heräsin aamu puoli 7 sekä uudestaan 11 samaiseen palohälytykseen. Ilmeisesti mitään tulipaloa ei kuitenkaan ollut, edelleenkään. Ei niin mukava tapa herätä...

Seuraavana päivänä hain viisumini ja hengailtiin vielä viimeiset tunnit Wanin kanssa ennen lentokentälle lähtöä
Sitten olikin aika jättää sateinen KL taakse. Tunnin taksimatkalla lentokentälle ehdin taas ajatella asioita. Jää kauhea ikävä ihmisiä mutta se onkin ehdottomasti matkustuksen huono puoli; tapaa uusia ihmisiä joista ei tiedä tuleeko niitä enää näkemään. Olin kuitenkin innoissani päästessäni Phuketiin, sillä siskoni on täällä nyt vieraanani ja voitte vain arvata miten hyvältä tuntuu saada joku läheinen tänne melkein 3kk jälkeen lähdöstä. Olin viime yönä kuulemma tarttunut siskoa kädestä ja sanonut "se on ihan okei... se on ihan okei...". Ikäväkö?

lauantai 19. maaliskuuta 2011

SUPAMUUUUNN!

Osoittelin tänään töissä koko ajan sormi pystyssä taivaalle ja huusin "SUPAMUUUNN" (tästä voi päätellä jotain tämän päiväisestä työpäivästä ja siitä oliko kiire vai ei). Tänään on siis Supermoon (supamuun kuten paikalliset lausuvat) eli kuu on lähempänä maata kuin yleensä. Juttelin asiasta tänään työkaverini kanssa joka kertoi, että aina suuren luonnonmullistuksen jälkeen kuu toimii tällä tavoin. Viimeksi edellisen tsunamin aikaan ja nyt jälleen. Näiden kauheuksien jälkeen mitä nyt on tapahtunut tuntuu typerältä sanoa näin mutta Supermoon tarkoittaa paikallisille myös juhlan aikaa. Saatiin kutsu Rachalaisilta Supamoon partyihin tänään mutta kuten täällä on tapana, asiat eivät järjesty ajoissa eikä koko bileiden järjestämisestä ole edes varmaa tietoa. Tämä ei tosin mua kosketa, sillä vaikka olin niin kovasti lähdössä tänään viettämään iltaa, olen ihan poikki.

Siivosin kämpän ja pakkailin kassin valmiiksi huomista Kuala Lumpur reissua varten. Mua ei kiinnostaisi koko reissu vieläkään yhtään. Tavallaan se tuntuu tyhmältä, sillä olen aina halunnut päästä Kuala Lumpuriin ja uskon että kyseinen paikka on kyllä upea mutta edelleenkään tämä tilanne ei ole paras aika lähteä. Ei rahaa, ei hotellia, ei mitään tietoa miten suurlähetystössä siellä tulee toimia. Viimeksi kun hain Thaimaan suurlähetystöstä lisäaikaa viisumilleni Sofian kanssa oli todella onni että mentiin yhdessä sillä oltiin ihan hukassa molemmat. Lisäksi tämä uupumus ei auta asiaa yhtään, koska haluaisin viettää vapaapäiväni nukkumalla. No, ehkä asenne muuttuu huomenna kun pääsen lentokentälle ja saan matkustusfiiliksen päälle!
Siinä teille nyt möllöttävä supermoon. Taidan sammuttaa valot ja kömpiä nukkumaan, Thaimaassa kun ei tunneta käsitystä feidaus. Eilenkin tarkoituksenani oli hengailla Joen kanssa mutta nukkuminen voitti ja eipä puhelin kyllä edes soinut. Täällä on hyvin normaalia vastata puheluun 4 päivän päästä "Sorry La, I´ve been really busy"

Ihanaa viikonloppua, palataan seuraavan kerran KL jälkeen!

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Drama

Jos on olemassa tilanne jossa oikeasti uskoo ihmeisiin niin se oli tänään
Istuin surkeana sängyllä kuuntelemassa corner of your heartia kunnes Sofia soitti
Sofian puhelun jälkeen meni ehkä minuutti niin sain toisen puhelun jonka jälkeen olisin voinut kelata kaiken taaksepäin, oli nimittäin ihan turhaan paha mieli
Tän päiväinen vapaapäivä oli siis pelastettu!
Eilen oltiin kyseisissä pippaloissa ja oli ihan huippua. Bangkokista asti saapunut DJ osasi todellakin hommansa ja fiilistelin kaikkia biisejä joista täällä kuulee yleensä pelkät raiskatut thaikkuremixit. Miten hyvältä tuntuikaan kuulla kaikki aidot versiot, ah! Jammattiin jälleen rachalaisten kanssa ja oli ihan huikeaa (tähän väliin kuuluisi huomauttaa, että juhliminen täällä tarkoittaa mulle alkoholitonta juhlimista koska se on kerran huomattu että thaimaa+alkoholi=not good)
Se mihin oon kuitenkin kyllästynyt täällä on ihan turha draamailu. Kaikki tietävät kuka olet, mitä teet, missä asut ja monelta liikut missäkin päin. Ne on sentään ihan faktatietoja. Sitten tulevat nämä henk.koht asiat kuten se, että mulla on poikaystävä. Thaimaassa kun ei tunneta käsitettä miehen ja naisen välinen YSTÄVYYS vaan selkeästi jokainen kenelle puhun on mun poikaystävä. Mulla on siis kertynyt aika monta niitä, selkeästi.

Tässä asiassa kaipaan Suomea ja paljon. On todella turhauttavaa puhua yhtään kenellekkään tai yrittää tutustua ihmisiin sillä jos kyseessä on vastakkainen sukupuoli, tulisi tämän heti tarkoittaa jotain. Hääkelloja ja lapsia. Taru sanoi että olen liian kiltti mutta ei täällä voi sanoa kenellekkään että hei mua ei kiinnosta yhtään mutta jutellaan vaan.

Muuten kaikki on loistavasti. Sisko saapui tänään Thaimaahan ja ylihuomenna jo nähdäänkin! Sitten alkaa vähän rennommat viikot nimittäin mulla on muistaakseni tässä parin viikon sisällä joku 6 vapaapäivää, not baaaad!

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Likelikelike!

Takana on ihana viikonloppu, upea eilinen ilta ja hauska työpäivä! Aloitetaan vaikka siitä viikonlopusta..

Saavuin Phuketiin perjantaina ja syöminkien, manikyyrin&pedikyyrin ja hyvin ahdistavan jännitysleffan jälkeen painuin nukkumaan ja innolla odottamaan lauantaista auringonotto päivää. Heräsin lauantaina tähän maisemaan ja kuten palmuista näkee, ei ollut ihan rantakeli...

Onneksi löydettiin Sofian kanssa jotain muutakin kivaa tekemistä ;) ei muuta kuin tuktuk alle ja jungceyloniin! Mä oon niin rakastunut kyseiseen paikkaan mutta siellä käyminen liian usein ei tee hyvää (lompakolle)

Innostuttiin esittelemään kameralle kaikkia mahdollisia sukellus käsimerkkejä tuktukissa. Voitte kuvitella miten takana ajavat autot hämmentyivät...

Jungceylonin ja viikonloppumarkkinoiden tulos. Nyt oon shoppailulakossa, oikeasti.

Hyvin nukutun ja iisin viikonlopun jälkeen oli taas kiva palata takaisin Saarelle. Meiltä alkaa tosiaan lähtemään nyt suurin osa henkilökunnasta ja eilen vietettiinkin meidän Managerin (joka on myös harjoitteluni omaohjaaja) läksiäisiä. Syötiin aluksi porukalla illallista ja pidettiin samalla staffipalaveri. Meidän manageri kiitteli kaikkia ja kertoi, että tämä kausi on ollut tosi hyvä. Me harkkarit saatiin palautetta siitä, että ollaan parhaat harkkarit ikinä ja ollaan tehty ihan älyttömästi hommia firman eteen. Tuntui kieltämättä kivalta saada suoraa palautetta. Syöminkien jälkeen siirryttiin Buriin josta jouduin karkaamaan ajoissa jotta en joutuisi juomaan enää yhtään kaljaa. Burin managerin mielestä kun on jotenkin todella hauska juttu että inhoan kaljaa ja sen takia se tarjoaa niitä aina. Yh. Suuntasin Burista Joen kanssa Racha porukan juhliin, taas, ja meininki oli ihan älytöntä,taas. Kuulin näyttäväni Lady Gagalta ja kaikki kyselivät ovatko kaikki suomalaiset kauniita ja blondeja ja mistä vaalea hiusten väri johtuu. Hmm joo. Loppuillasta mentiin vielä Joen kanssa istumaan laiturille ja katselemaan ehkä upeinta näkymää mitä olen täällä nähnyt. Tähtitaivas täynnä upeita tähtiä ja älyttömän suuri keltainen kuu möllöttämässä taivaalla. Puhuttiin Joen kanssa eri uskonnoista, avioliitoista, eri kulttuureista ja Joe kertoi ihan älyttömän mielenkiintoisia juttuja avaruudesta. Oon tavannut tähän mennessä vain kaksi poikaa jotka on tehneet muhun näin lähtemättömän vaikutuksen, ystävänä.

Työpäivät ovat viime päivinä olleet hyvin vastuullisia, ehkä hieman stressaavia mutta mukavia. Meillä on hyvin pieni miehitys tällä hetkellä (4) joten olen periaatteessa vastuussa toimistosta. Eilen olin yksin toimistossa pari tuntia ja tänään melkein koko päivän. Vastailin puhelimeen, hoidin hotelli- ja venejärjestelyjä, kirjoitin laskuja, laskutin asiakkaita, myin sukellustuotteita etc etc... purin kaiken stressini tänään siivoamalla matkalaukkuni ja voi voi sitä tavaran määrää. Joudun todella luopumaan yhdestä jos toisestakin asiasta ennen lähtöäni.

Meillä olisi Tarun kanssa sunnuntaina lähtö Kuala Lumpuriin ja totta puhuen koko reissu ei nappaa oikein ollenkaan. Mulla on rahat todella tiukoilla enkä tiedä miten ne riittää koko reissuun. Toisekseen, meillä ei ole hotellia varattuna eikä voida varata sitä ilman luottokorttia jota kummaltakaan ei tietenkään löydy. Saavumme KL sunnuntai-maanantai yönä 1 aikaan ja siinähän varmaan riemu repeää kun pitäisi löytää halpa hotelli keskellä yötä. Ja kolmanneksi, aamulla pitää olla ajoissa jonottamassa viisumia joka on siis koko reissun tarkoitus. Stress stress stress.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Pohdintoja

Olen viime aikoina pohtinut paljon mitä teen sitten, kun seikkailu täällä Thaimaassa on ohitse. Mieleeni muistui viime talvinen postaukseni vanhassa blogissani siitä, miten poden elämä ahdistusta. Päätin lukaista kirjoitukseni läpi uudestaan ja se oli ihan mielenkiintoista:

Kuinka paljon ihminen voikaan nöyrtyä nähdessään jotain aivan muuta, kuin sen oman kotisohvansa ja elämänsä. Siinä onkin yksi syy miksi lähden Thaimaahan. Koen, että se on asia joka täytyy tehdä. Haluan tehdä. Ehkä se lopettaa tämän kriiseilyn, tai ehkä se jatkaa sitä. Ehkä palaan Suomeen ja masennun kylmyydestä ja ihmisten töykeydestä tai ehkä palaan Suomeen ylistäen omaa kotimaata, sen ilmastoa ja sitä että saa rauhassa kävellä bussipysäkille ilman että tarvitsee hymyillä ja moikata kaikkia vastaantulevia.

Tosissaan, kriiseilyä täällä olo ei ole lopettanut mutta se on helpottanut sitä ja tavallaan vaikeuttanut. Täällä ollessa tuntuu, kuin olisi piilossa kaikelta stressiltä ja päätöksiltä. Ei ole ihmekkään, kokeilkaa itse asua saarella joka on täynnä palmuja, hienoa hiekkaa ja kristallin kirkasta vettä. Ei siellä vaan voi stressata tulevaisuudesta. Se, miksi täällä olo on vaikeuttanut sitä on se, että tiedän etten voi vielä asettua Suomeen.

Tiedän että se mitä mun pitäisi tehdä olisi etsiä hyvä työpaikka, muuttaa omaan yksiöön 6kk kuluessa sillä en saa asua opiskelija-asunnossa ellen opiskele, maksaa opintolainaa pois ja rakentaa hyvä elämä. Mutta se ei ole se mitä haluan tehdä. Haluaisin jatkaa ulkomailla oloa ja toivon suuresti että pidän Australiasta sillä silloin working holiday olisi yksi hyvinkin potentiaalinen vaihtoehto. Tiedän monia jotka sen ovat tehneet ja jokaiselle se on ollut elämän paras kokemus (tai ainkin yksi parhaista).

En sano että ulkomailla pitkään olo olisi helppoa ja tietysti ikävöin läheisiäni jo nyt todella paljon. En usko että voisin missään nimessä muuttaa pysyvästi ulkomaille sillä haluan olla perheeni ja ystävieni lähellä. Silti, olen vielä hyvin nuori. Kaikki hokee täällä että mun pitäisi ehdottomasti jäädä ulkomaille jos se tuntuu hyvältä, koska olen vielä niin nuori ja asettua aloilleen ehtii myöhemminkin.

Näitä asioita olen pohtinut toistaiseksi aikalailla yksin ja työkavereideni kanssa sillä tiedän mitä omat läheiseni asiasta todennäköisesti sanoisivat. Joka tapauksessa aion olla kesän Suomessa ja tehdä töitä mutta muusta en osaa vielä sanoa mutta ehkä ei tarvitsekkaan.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Ei mitään uutta auringon(=sateen) alla

Arki Saarella jatkuu normaaliin tapaan. Viime päivinä on ollut ihan älyttömän kuuma. Koko ajanhan täällä on kuuma (+33c) mutta nyt tuntuu että viime päivinä olisi ollut lähempänä 40c. Säätila täällä Saarella on kuitenkin hieman eri kuin Phuketissa; jos Phuketissa sataa, Saarella ei välttämättä sada ja toisinpäin. Lisäksi vaikka lämpömittari näyttäisi Phuketissa jotain tiettyä, ei se täällä Saarella ole välttämättä sama. Anyway, viime päivinä on satanut ihan älyttömästi. Oon ihan järkyttynyt. Tammikuussa satoi muistaakseni kerran tai kaksi kertaa. Nyt on vasta 9.3 ja on satanut ainakin 4 kertaa. Eilen oli ihan hirmuinen myrsky ja tänään kastuin totaalisesti tullessani töistä. Näin paljon mulla on siis kerrottavaa kun pitää jauhaa säästä : D

Näytänpä aktiiviseltaJa tässä näyttää siltä kuin Niko pitäisi mun kädestä kiinni, haha
Jäin tänään valvomaan taas yödyykkiä väsääkseni koulutehtäviä. Kirjoitin raporttia tästä harjoittelustani ja tuntui etten osannut yhtään laittaa paperille sitä mitä olen näiden 3kk aikana tehnyt. Sain tekstiä kyllä aikaiseksi mutta tuntui etten maininnut puoliakaan. Pää lyö tyhjää ja väsyttää. Ylihuomenna lähden jälleen Phuketiin! Ensi viikolla lennän Kuala Lumpuriin ja sitten siskokin tulee. En malta odottaa < 3.