keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Kuala Lumpur

Noniin nyt on selvitty Kuala Lumpurista monta kokemusta rikkaampana!

Sanotaan niin, että reissu oli juuri niin säätämistä kuin odotinkin ja hermot meni niin monta kertaa kuin odotinkin mutta silti reissusta jäi todella ihana fiilis. Kuala Lumpur yleisesti ei ehkä ollut itselleni mieleinen paikka, se oli sekoitus Intiaa, Thaimaata ja jotain kolmatta jota en osaa selittää. Oikeastaan se tuntui vaan todella vieraalta eikä kukaan jaksaisi pidempään asua sellaisessa ostoshel...paratiisissa.

Sunnuntaina lennettiin Kuala Lumpuriin. Lento meni hyvin ja oli ohi hetkessä, sillä matka-aika on vain tunnin. Pienen lentokenttäsäädön jälkeen napattiin bussi jonka luulimme vievän meidät keskustaan. Toisin kävi. Löydettiin itsemme 2 yöllä joltain slummialueen metroasemalta. Ihmisiä ei näkynyt missään, kunnes jostain alkoi ilmestyä hyvin hämäriä intialaisiamiehiä "I know good hotel and taxi for you..... just follow me" no thank you! Kun vastattiin kieltävästi niin miehet närkästyivät ja sanoivat ettei meidän ole turvallista liikkua yöllä ulkona. Aikamoinen Sherlock! Lähdettiin nopeasti Tarun kanssa ja suunnattiin heti ensimmäisen hotel kyltin nähtyämme sisään

Hotelli, tai siis Hostelli, oli totaalinen läävä. Kuvat ei edes näytä niin pahalta mitä todellisuus oli. Huoneessa haisi tupakka, lakanat olivat likaiset, pyyhkeissä oli tahroja, huonekaluissa reikiä ja ikkunasta avautui todella mukava slummimaisema jossa intialaiset miehet huusivat koko yön. Nukuimme pakolliset 4 tuntia jonka jälkeen suunnattiin hyvin nopeasti pois. Yö maksoi 14 euroa.

Seuraavana aamuna totaalisen väsyneinä suuntasimme Thai Embassyyn josta hain uutta viisumia. Ärsyttävin asia KL oli ehdottomasti taksikuskit. Trust me, se on paljon pahempaa kuin taxi taxi huutelu täällä Thaimaassa. Meidän ensimmäinen kuski vei meidät kaiken lisäksi väärään paikkaan. Toinen kuski oli sitten taas vähän liian yli-innokas, "I wanna be your friend honey, I buy you dinner, I come to Phuket" no thank you!

Parin tunnin odottelun jälkeen sain vihdoin paperit sisään ja pääsimme Tarun kanssa etsimään KUNNON hotellia. Suuntasimme Radius Internationaliin jossa moni RD työntekijä on majoittautunut. Respassa kuulimme että heidän halvin huone olisi valmis vasta kello 2 mutta kalliimman huoneen saisi heti. Ei tarvinnut montaa kertaa miettiä, maksettiin euroissa about. 40 euroa per naama huoneestamme sekä myöhäisemmästä check outista.
Huoneemme sijaitsi samassa kerroksessa sviittien kanssa eli 15 kerroksessa. Ei paha!

Aamupalan jälkeen otin pitkän pitkän kunnollisen kuuman suihkun ja ravistelin itsestäni saarimoodin pois. Tämän jälkeen lähdettiin kiertelemään kauppoja ja voin kertoa että onneksi pyörittiin vain yhdessä ostoskeskuksessa. Jos olisin tiennyt mitä kaikkea on tarjolla olisin todennäköisesti vararikossa mutta nyt onnistuin pysymään budjetissa jopa niin hyvin että rahaa jäi hyvin yli. Ostoskassiin tarttui kengät, 2 toppia, mekko ja shortsit.
Tässä lempparini, Suomessa näistä pulittaisi helposti 60 euroa mutta nyt maksoin vain 18 euroa! Kuala Lumpurissa oli huomattavasti kalliimpaa kuin täällä joten ei tehnyt edes mieli ostaa kauheasti mitään.

Hengaillessamme kauppakeskuksessa tutustuin erääseen paikalliseen poikaan, Waniin. Vaihdettiin nimiä (ajatelkaa, että ennen vaihdettiin sentään puhelinnumeroita ja nyt nimiä kiitos facebookin) ja sovittiin että oltaisiin yhteyksissä. Myöhemmin illalla päiväunien jälkeen suunnattiin Tarun kanssa aivan ihanaan italialaiseen ravintolaan hotelliamme vastapäätä. Ennen lähtöämme oli tullut palohälytys, kahdesti. Missään ei kuitenkaan näkynyt tai haissut savu ja ainoa asia josta hälytyksen huomasi oli hissien toimimattomuus
Ei muuta kuin portaita alas! Matkalla alas eksyttiin hieman tänne:

Ihanan pizzan, mansikka margaritan ja upean palvelun jälkeen Wan otti yhteyttä ehdottaakseen hengailua, sopii!
Käveltiin katsomaan Kuala Lumpurin suurinta nähtävyyttä joka olisi jäänyt muuten varmaan katsomatta. Näkyihän se meidän hotellin ikkunasta mutta silti. Näky oli tosi pysäyttävä ja ehdittiin juuri ajoissa, kello nimittäin läheni 1 ja sen jälkeen valot sammuivat. Luulin että tornit olisivat koko yön valoisana mutta ei. Hengailtiin ympäri KL keskustaa ja opettelin malesiaksi kaikkia lauseita joita en todellakaan muista enää. Loppuillaksi mentiin hotelliin hengailemaan ja katsomaan myrskyä ikkunasta, oli aika huisia. Mukavasti heräsin aamu puoli 7 sekä uudestaan 11 samaiseen palohälytykseen. Ilmeisesti mitään tulipaloa ei kuitenkaan ollut, edelleenkään. Ei niin mukava tapa herätä...

Seuraavana päivänä hain viisumini ja hengailtiin vielä viimeiset tunnit Wanin kanssa ennen lentokentälle lähtöä
Sitten olikin aika jättää sateinen KL taakse. Tunnin taksimatkalla lentokentälle ehdin taas ajatella asioita. Jää kauhea ikävä ihmisiä mutta se onkin ehdottomasti matkustuksen huono puoli; tapaa uusia ihmisiä joista ei tiedä tuleeko niitä enää näkemään. Olin kuitenkin innoissani päästessäni Phuketiin, sillä siskoni on täällä nyt vieraanani ja voitte vain arvata miten hyvältä tuntuu saada joku läheinen tänne melkein 3kk jälkeen lähdöstä. Olin viime yönä kuulemma tarttunut siskoa kädestä ja sanonut "se on ihan okei... se on ihan okei...". Ikäväkö?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti