perjantai 11. maaliskuuta 2011

Pohdintoja

Olen viime aikoina pohtinut paljon mitä teen sitten, kun seikkailu täällä Thaimaassa on ohitse. Mieleeni muistui viime talvinen postaukseni vanhassa blogissani siitä, miten poden elämä ahdistusta. Päätin lukaista kirjoitukseni läpi uudestaan ja se oli ihan mielenkiintoista:

Kuinka paljon ihminen voikaan nöyrtyä nähdessään jotain aivan muuta, kuin sen oman kotisohvansa ja elämänsä. Siinä onkin yksi syy miksi lähden Thaimaahan. Koen, että se on asia joka täytyy tehdä. Haluan tehdä. Ehkä se lopettaa tämän kriiseilyn, tai ehkä se jatkaa sitä. Ehkä palaan Suomeen ja masennun kylmyydestä ja ihmisten töykeydestä tai ehkä palaan Suomeen ylistäen omaa kotimaata, sen ilmastoa ja sitä että saa rauhassa kävellä bussipysäkille ilman että tarvitsee hymyillä ja moikata kaikkia vastaantulevia.

Tosissaan, kriiseilyä täällä olo ei ole lopettanut mutta se on helpottanut sitä ja tavallaan vaikeuttanut. Täällä ollessa tuntuu, kuin olisi piilossa kaikelta stressiltä ja päätöksiltä. Ei ole ihmekkään, kokeilkaa itse asua saarella joka on täynnä palmuja, hienoa hiekkaa ja kristallin kirkasta vettä. Ei siellä vaan voi stressata tulevaisuudesta. Se, miksi täällä olo on vaikeuttanut sitä on se, että tiedän etten voi vielä asettua Suomeen.

Tiedän että se mitä mun pitäisi tehdä olisi etsiä hyvä työpaikka, muuttaa omaan yksiöön 6kk kuluessa sillä en saa asua opiskelija-asunnossa ellen opiskele, maksaa opintolainaa pois ja rakentaa hyvä elämä. Mutta se ei ole se mitä haluan tehdä. Haluaisin jatkaa ulkomailla oloa ja toivon suuresti että pidän Australiasta sillä silloin working holiday olisi yksi hyvinkin potentiaalinen vaihtoehto. Tiedän monia jotka sen ovat tehneet ja jokaiselle se on ollut elämän paras kokemus (tai ainkin yksi parhaista).

En sano että ulkomailla pitkään olo olisi helppoa ja tietysti ikävöin läheisiäni jo nyt todella paljon. En usko että voisin missään nimessä muuttaa pysyvästi ulkomaille sillä haluan olla perheeni ja ystävieni lähellä. Silti, olen vielä hyvin nuori. Kaikki hokee täällä että mun pitäisi ehdottomasti jäädä ulkomaille jos se tuntuu hyvältä, koska olen vielä niin nuori ja asettua aloilleen ehtii myöhemminkin.

Näitä asioita olen pohtinut toistaiseksi aikalailla yksin ja työkavereideni kanssa sillä tiedän mitä omat läheiseni asiasta todennäköisesti sanoisivat. Joka tapauksessa aion olla kesän Suomessa ja tehdä töitä mutta muusta en osaa vielä sanoa mutta ehkä ei tarvitsekkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti