sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

I opened my eyes in Thailand

Nyt on vihdoin tultu siihen hetkeen kun on lähdön aika. Vaikka tämä seikkailu on loppumassa on uusi vasta alkamassa. Phuketin ja Bangkokin kautta tieni käy kohti Australiaa. Voi olla että tulen kertomaan tänne niistä seikkailuistani, tai sitten en. Nämä ovat nyt kuitenkin pienet hyvästit blogilleni ja teille kaikille jotka olette tätä seuranneet.

Nämä 4,5kk ovat ehdottomasti olleet omalla tapaansa elämäni parhaat. Tämä on pisin aika jonka olen ollut erossa perheestäni ja ystävistäni sekä Suomesta mutta samalla olen saanut niin paljon. Olen tutustunut aivan ihaniin ihmisiin ja saanut monia uusia tuttavuuksia ympäri maailmaa. Saattaa olla että palaan tänne tai sitten jonnekkin muualle puolelle maailmaa.

Haluan kiittää kaikkia jotka tätä blogiani ovat seuranneet ja kommentoineet rohkaisevasti ja kysyneet mielenkiintoisia kysymyksiä. Hakiessani RD töihin löysin vain 2 blogia jotka antoivat hieman tietoa joten toivottavasti tästä tulee olemaan hyötyä teille, jotka aiotte tänne töihin hakea.

Kaikki te, jotka mietitte mahdollisuutta lähteä ulkomaille työharjoitteluun/vaihtoon/töihin annan teille vinkin: lähtekää. Joskus vaan täytyy lähteä, kyllä läheiset ymmärtävät. Te, jotka aiotte hakea RD töihin haluan muistuttaa, että tämä on rankkaa. Se mitä televisio näyttää Paratiisi sarjassa on vain viihdettä. Totuus on, että tämä on rankkaa niin henkisesti kuin fyysisesti mutta etenkin henkisesti. Hakekaa mutta muistakaa olla realistisia.

Kuten eräs ystäväni sanoi ennen lähtöäni "ihminen on vahvempi mitä se luulee". Siispä haluan toivottaa oikein hyvää jatkoa teille kaikille!

I really opened my eyes in Thailand

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Amazing Thailand

Koska monelle Thaimaa on täysin uusi ja ihmeellinen matkakohde (kuten itselleni tullessa tänne) ajattelin koota listan asioista jotka täällä oloni aikana on mua hämmästänyt tai ihmettänyt.

1. Thaimaalaisten ystävällisyys
Tästä voisi koota vaikka miten pitkän postauksen mutta sanotaan nyt niin, että Thaimaata ei turhaan sanota "tuhansien hymyjen maaksi". Astellessani hyvin väsyneenä Bangkokin lentokentällä ensimmäistä kertaa ikinä vastaani käveli thaimaalainen nainen joka katsoi minua päästä varpaisiin, hymyili hyvin ystävällisesti ja tervehti. Ei siis sellaista nenänvartta pitkin katsomista vaan aivan erilaista. Thaimaalaiset ovat hyvin iloista, suvaitsevaista ja ystävällistä kansaa. Tähän liittyy tosin myös kääntöpuoli koska thaimaalaiset kätkevät kaiken hymynsä taakse, hyvän ja pahan.

2. Vaaleuden ihannointi

Tiesin kyllä, että paikalliset ihannoivat vaaleaihoisia mutta että miten paljon.. siitä ei ollut tietoakaan. Ensinnäkin, kaikki naistenlehtien/mainosten mallit ovat thaimaalaisia joilla on valkoinen iho. Hmm... luonnollinen photoshop. Vaaleutta ihannoidaan ihan övereillä keinoilla kuten esimerkiksi siten, että kaupasta on mahdotonta ostaa kasvorasvaa joka ei olisi whitening eli vaalentava. Löytyy vaalentavaa puhdistusgeeliä, rasvaa, aurinkorasvaa (öhh), meikkivoidetta ja ties mitä.
Tästä syystä myös ulkonäöllisesti länsimaalaiset herättävät täällä huomiota. Aluksi tuntui oudolta että ihmiset tuijottivat, huutelivat kehuja perään ja tulivat peräti koskettamaan. Siihen kuitenkin tottui aika nopeasti. Lisäksi kun on vielä blondi tukka niin kerää varmasti huomiota. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen Wenin eilen todetessa "you are no longer white..." hahaa, olen siis ruskettunut!

3. Liikenne
Liikenne on Thaimaassa muutamalla sanalla kuvattuna kaaos mutta toimiva sellainen. Liikenteessä on kaksi osapuolta; mopoilijat ja autoilijat. Mopoilijoilla on ihan oma elämä liikenteessä joka johtuu siitä että niitä on täällä paljon, HYVIN paljon. Suurin osa liikenteestä koostuu mopoista mikä on ihan loogista koska niillä pääsee usein nopeiten perille. Liikennevalot laskevat sekuntteja eli punaisella näkyvät sekunnit 60..59...58 laskevat kauanko autoilijat joutuvat olemaan vielä valoissa ja vihreällä näkyvät sekunnit näyttävät kauanko autoilijat saavat vielä mennä. Liikennevaloja tosin ei ole todellakaan joka paikassa. Mopojen ja autojen lisäksi liikenteestä voi bongata paljon tuk tukeja, busseja, kuorma-autoja, rekkoja ja joskus jopa polkupyöriä. Mikäli joutuu ylittämään tien esimerkiksi niinkin mukavassa kohdassa kuin Chalongin liikenneympyrässä (jossa ei tosiaan ole valoja) niin sääntönä kuuluu: yli on vain mentävä.

4. Asioiden toimimattomuus
Mistä aloittaisinkaan... täällä oppi myös aika nopeasti sen, että asioilla ei ole loogisuutta vaan asiat hoidetaan thaikkutyyliin. Esimerkiksi. ravintolassa on turha odottaakkaan että seurueen ruuat tulisivat samaan aikaan tai edes suunnilleen samaan aikaan. On hyvin mahdollista että joku ei saa annostaan ollenkaan ennen kuin siitä muistuttaa. Usein myös kysyttäessä jotain thaikut vastaavat yes yes ja hetken päästä sanovatkin että no have. Myös rakentamiseen tarvitaan ainakin 10 thaikkua josta ehkä 2 tekee sitten jotain.

4. Thaimaalainen seurustelukulttuuriThaimaalaiset pariintuvat hyvin nuorina. Järjestettyjä avioliittoja on vielä mutta ne eivät ole mitenkään kauhean yleisiä enää. Seurustelu aloitetaan nuorena ja naimisiin mennään yleensä tytön ollessa 18-19, poika on yleensä aina vanhempi. Parisuhde ja perhe ovat thaimaalaiselle elämän tärkeimmät asiat ja siksi myös lapset kuuluvat luonnollisesti parisuhteeseen. Thaimaassa lapsia ei "saa" hankkia ellei olla naimisissa joten tämän vuoksi yleensä naimisiin menon jälkeen on vuorossa heti lapset.

Koska thaimaalaiset suhtautuvat parisuhteeseen niin intohimoisesti, ovat he myös hyvin hyvin hyvin mustasukkaisia. Täällä on normaalia taistella rakkaudesta ja jos se tarkoittaa toisen "siirtämistä pois tieltä" väkivalloin tai uhkailulla niin näin tapahtukoon.

Kaikille länkkäritytöille annan vinkin, että mikäli aloittaa tapailemaan thaikkupoikaa niin siitä ei sitten noin vain pois lähdetäkkään. Tapailu tarkoittaa sitä, että olet 100% uskollinen ja jos sinut nähdäänkin toisen pojan, etenkin thaikkupojan, kanssa niin voit olla varma että siitä syntyy jonkin sortin tappelua, yleensä poikien välille (huom. tämä neuvo EI perustu omakohtaiseen kokemukseen vaan siihen mitä olen kuullut ja osittain myös nähnyt)

5. Ruoka

Thaimaalainen ruoka.... nam. Ruuan suhteen ei mitään suurempia ihmetyksiä, ainoa tietysti se että veistä ei käytetä ollenkaan. Tiedän kyllä että ruoka tulisi syödä lusikalla ja haarukalla vain avitetaan mutta teen sen silti toisinpäin, edelleen! Suolaa ei ruuassa käytetä ja tästä johtuen tuleekin juoda urheilujuomia/elektrolyyttijuomia suolan saamiseksi.


Se mitä toivoisin voivani ottaa täältä mukaan Suomeen suomalaisille on oikeanlainen asenne ja elämänmyönteisyys. Thaimaalaiset uskovat että kaikki mitä tapahtuu on Buddhan tahto ja sen mukaan tulee vain elää. Täten päästään myös vaikeiden aikojen yli. Samoin tietynlainen pinnallisuus puuttuu täältä kokonaan. Ei tarvita meikkejä tai muita ehostuksia, hienoja vaatteita tai 700 facebook kaveria. Elämä täällä on niin aitoa ja jos ihminen rakastuu toiseen niin se on oikeasti aitoa.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Lomaa ja antibiootteja

Heippa!

En ole kauheasti kirjoitellut koska eihän lomalla pitäisi edes istua koneella, tosin, eipä tää loma ole ihan putkeen lähtenyt menemään. Pari ensimmäistä päivää satoi vettä ja istuttiin Sannan kanssa väkisin rannalla "kyllä tää ohi menee". Nyt kun tuli taas todella aurinkoiset ja kuumat kelit niin tsadaa, sain tietysti antibiootteja vaativan tulehduksen. Onnekseni meillä on täällä asiakkaina kaksi nuorta lääkäri kundia jotka kantavat pientä apteekkia mukana ja sain heiltä ensihätään antibiootteja. Olo on jo paljon parempi mutta huomaan etten ole vielä kunnossa. Taitaa tulla lääkärikeikka ennen Ausseihin lähtöä, täältä kun on kuitenkin niin paljon helpompi saada lääkkeet kuin Ausseissa.

Jos tuota miinusta ei oteta huomioon, olen nauttinut lomastani täysin. Päivät ovat menneet aika samalla mukavalla kaavalla; herääminen Burista, aamiainen, rannalle jossa menee koko päivä, myöhäinen lounas, takaisin rannalle tai vaihtoehtoista hengaamista, illan viettoa Burissa kunnes joskus yöllä raahautuminen mökkiin jossa keskusteluvaihtoehtoina naimisiin meno, buddhalaisuus tai viime öinen "miten eri gekot ääntelevät" hmm....

(mun tukka on vaalentunut ihan älyttömästi! Katsoin juuri yksi päivä kuvaa joka on otettu joulukuussa ja vertasin sitä tähän, ilmainen blondaus siis)

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

OHI ON!

Heräsin eilen outoon fiilikseen, samanlaiseen kuin miltä pienempänä tuntui kun heräsi jouluaattona. Vatsassa oli perhosia, olin tosi hyvällä tuulella ja teki mieli vain pompata sängystä ylös ja juosta koko huone läpi; viimeinen työpäivä! En ole pitänyt lomaa viime vuoden heinäkuun jälkeen. Olin töissä koko syksyn ja talven mukaanlukien joulun ja suoraan tulin tänne töihin ilman lomapäiviä. Nyt vihdoin olen lomalla ja saan tehdä mitä haluan ja milloin haluan.. tai mikä parempi; olla tekemättä yhtään mitään!

Eilinen työpäivä oli kaiken lisäksi todella helppo, sillä saatiin lupa mennä aamulla kiertelemään rantoja ja mentiin toimistoon vasta 11 aikaan. Siellä sitten hassut 4 tuntia ja pääsinkin jo kotiin. En oikein tajunnut että nyt se oli tosiaan tässä joten suuntasin Sannan luo rannalle ihmettelemään asiaa. Harjoitteluni on nyt ohi.

Aikaisemmin olen puhunut siitä etten halua lähteä täältä ja miten tulee olemaan tosi surkea fiilis. Ensimmäistä kertaa eilen oli sellainen olo, että ihanaa jatkaa eteenpäin. Odotan innolla Australiaa ja ensimmäistä kertaa kunnolla jopa hieman Suomea. Miten ihanaa onkaan nähdä kaikki ihanat ihmiset!


Koska eilen oli täysikuu, laskuvesi oli ihan älytön. Joutui kävelemään todella kauan ja kauas ennenkuin oli edes nilkkoihin vettä
Eilen vietettiin muutamia läksiäisiä omani mukaan lukien ja mentiin Buriin istumaan iltaa
Ja sitten rakkaudenosoitus Burin tarjoilijalta (jälkkäri on aina hyvä valinta!).

Istuttiin eilen johonkin puoli kolmeen asti Burissa ja pakotettiin paikalliset kuuntelemaan suomalaista musiikkia. Vaikka täällä on paljon hetkiä joiden haluaisin jatkuvan ikuisesti tiedän, etten silti tulisi ikinä kuulumaan tähän kulttuuriin. Pari iltaa sitten joukko brittejä ja muita länkkäreitä rantautui Saareen juhlimaan yhdeksi illaksi ja silloin sen tajusin. Vaikka kuinka haluaisin kuulua tänne niin en kuitenkaan kuulu.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin... jatkanpas tästä lomailua!

torstai 14. huhtikuuta 2011

HAPPY NEW YEAR!

Terveiset tulevaisuudesta ja hyvää uuttavuotta 2555 ;)! Täällä Thaimaassa juhlitaan nyt siis uuttavuotta joka on thaikuille 2555 vuosi ja juhlan nimenä toimii Songkran eli vesijuhla. Juhlintaan kuuluu wikipedian sanoin "riehakas käytös", kasvomaalit/talkit ja ennen kaikkea vesi ja toisten ihmisten kastelu vedellä (vesipyssyt, pullot, ämpärit...). Ajattelin, että ei täällä Saarella varmaan kauheasti juhlita mutta voi miten väärässä olinkaan..

Eilinen aamu käynnistyi rumpujen pärinällä; Songkran on alkanut. Taru kastui ensimmäisenä ja itse kastuin heti Tarun jälkeen mennessäni käymään vessassa. Tämän jälkeen paikalliset kundit hyökkäsivät toimistoomme ja taputtelivat posket ja rintakehän täyteen talkkia (joka tosin karisi aika nopeasti)
Päivän kuluessa eteenpäin huomasimme kaikkien vain juovan kaljaa ja Samppaa (paikallista rommia) meidän istuessa toimistossa, ei sen näin pitäisi mennä! Siispä heti kun saatiin lupa lähteä ja astuimme toimistosta ulos, eräs Rachan kundi raahasi meidät altaan reunalle ja ei varmaan ole vaikeaa arvata miten siinä sitten kävi..
Sieltä meidät löysi Rachalaisten seasta

Lopputulos näytti tältä:
Märkäkö? Ehei..

Ilta jatkui illallisen kautta Buriin jossa päädyttiin istumaan iltaa muutaman meidän asiakaspariskunnan kanssa. Kuulostaa todella sivistyneeltä mutta sitä se ei juurikaan ollut haha. Huumori alkoi loppua siinä vaiheessa kun sain 4 kerran ravintolassa olon aikana jääkylmää vettä niskaan, juuri kun olin ehtinyt vaihtaa puhtaat ja kuivat vaatteet. Noh, kesä kuivattaa! Tutustuttiin myös yhteen ranskalaiseen ja yhteen japanilaiseen jotka asuvat Bangkokissa ja nyt mulla on siis matkaoppaat niille 3 päivälle jotka vietän Bangkokissa ennen Suomeen lähtöä, loistavaa!

Olen nukkunut parina viime yönä hieman parempi tasoisessa bungalowssa jossa on toimiva tuuletin ja jenkkisänky(!!) joten paluu tähän karuakin karumpaan kämppääni oli taas mukava. Vieraina jälleen noin. 2500 muurahaista ja pari liskoa. No, nyt en kyllä saa valittaa vaan pitää ottaa ilo irti näistä viimeisistä öistä jota täällä on jäljellä.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Viimeiset vapaat

Selkää riipii inhottava ajatus; enää viikko Saarella. Tällä hetkellä mielessäni ei pyöri muuta ja odotan kauhulla milloin tämä kaikki oikeasti levähtää käsiin ja itken ison valtameren huoneeseeni niin, että joudun sukeltamaan sieltä pois. Tehdäkseni lähdöstä vielä vaikeampaa olen tietysti tykästynyt hieman, ihan vain jotta saisin aikaan draamaa. Loistavaa...

Nyt kun olen suorittanut avautumisen voin kertoa että tänään oli ihan huippu päivä! Olen nyt siis Phuketissa viettämässä viimeisiä vapaitani. Olin nukkunut viimeisten 48 tunnin aikana 6 tuntia joten eilen kun pääsin sänkyyn 7 nukahdin heti ja heräsin aamulla 8. Väsyttikö ? No vähän. Oltiin eilen viikonloppumarkkinoilla ja olin niin seis että Sofia jopa totesi "Mia, sano sitten vaan jos et jaksa puhua. Näytät olevan aika kujalla". Joo.o.. Tänään sitten suunnattiin aamusta Sofian ja Anninan kanssa Katalle ottamaan aurinkoa. Oli lievästi sanottuna KUUMA ja 3,5 tunnin jälkeen oltiin ihan valmiita lähtemään. Siispä suihkun ja thaikkuruuan kautta manikyyriin ja pedikyyriin! Tänään oli sellainen olo kun oltaisiin vain tyttöjen kanssa lomalla Thaimaassa ja fiilis oli ihan loistavin ennen kuin muistin kuinka vähän aikaa tätä enää kestääkään. En halua lähteä en halua en halua en halua.




Noniin eiköhän siinä ollut tarpeeksi pakollisia biksukuvia

Nyt ei muuta kuin unta palloon. Huomenna olisi kauden lopettajaiset joka tarkoittaa sukelluspäivää Staffille ja illalla partyt ilmaisen ruuan ja alkoholin kera. Mitä Mia tekee? Jää Saarelle muiden lähtiessä riekkumaan (tää on se hetki missä mun kaverit pyörittää silmiään ja sanoo Mia hei...)

torstai 7. huhtikuuta 2011

Raya Divers harjoittelu info

Ajattelin koota nyt muutamia perusfaktoja tästä harjoittelustani sillä olen saanut kysymyksiä siihen liittyen. Toivottavasti tästä on jotain hyötyä :)
- Olin viime syksynä Kilroyn järjestämillä messuilla Helsingissä jossa juttelin muutaman Raya Diversin työntekijän kanssa. He mainostivat työskentelyä Raya Diversilla lauseella "onhan se ihan mukavaa työskennellä palmujen katveessa". Muuta ei kaivattu, olin myyty!

- Hain Raya Diversille töihin lähettämällä työhakemukseni, CV sekä kuvani nettisivuilta löytyneeseen osoitteeseen. Seuraavana päivänä sain sähköpostin "Tervetuloa!". Nykyisin RD kuitenkin kuulemma haastattelee tulevat harjoittelijat. Mielestäni se on hyvä, sillä olisi hieman vaikeata lähettää joku täältä kotiin JOS nyt sattuisi olemaan todella epäsopiva harjoittelija

- Mielestäni RD harjoittelijalta vaaditaan: paljon huumorintajua, sosiaalisuutta, oma-aloitteisuutta, avarakatseisuutta, englannin kielen taitoa (kaikki muu eduksi! Etenkin saksa ja ranska), iloisuutta ja etenkin asennetta

- Opiskelen matkailua Helmi Liiketalousopistossa yo-pohjaisella matkailulinjalla

- Kouluni kestää 2 vuotta sisältäen tämän harjoittelujakson

- Harjoitteluni kestää 92 päivää (RD ei ota lyhyille harjoittelujaksoille harjoittelijoita)

-Töitä tehdään täällä 6pv viikossa 8-12 tuntia per päivä

- Kaikissa RD kohteissa työnteko on varmasti hyvin erilaista sillä esimerkiksi Phuketin ja meidän Saarelaisten työnteko eroaa hurjasti toisistaan

- Harjoittelu on palkatonta

- Työtehtäviäni ovat mm: toimistotyöt (laskujen avaus ja lisäys, laskuttaminen, puhelimeen vastaus yms.), asiakaspalvelu (asiakkaiden vastaanotto, toimistoon tulevien asiakkaiden "hoito"), sukellusten ja snorklausten myynti, oheistuotteiden myynti (maskit,snorkkelit, vaatteet yms), snorklausoppaana toimiminen, resorttejen kiertely flaijereiden kanssa yms.

- Parasta harjoittelussani on ollut uudet ihmiset, uusi maa ja kulttuuri, vastuu, todella huumorintajuinen työporukka, katsaus täysin erilaiseen työtapaan mihin on tottunut, rentous

- Huonointa harjottelussani on ollut ajottain hyvinkin tylsä ja rauhallinen Saarielämä=ei mitään tekemistä töissä, läheisten ikävöinti (tämä ei ole tosin ollut liian hallitsevaa kiitos facebookin)... (en oikeasti keksi tähän enempää)

- Koulu ei tue harjoitteluani mitenkään rahallisesti

- Asuminen Saarella maksaa 300 euroa kuussa (Phuketissa pääsee puolet halvemmalla) mutta muita kuluja ei ruuan lisäksi ole (ellei tykkää shoppailusta....)

- En ole matkustellut aikaisemmin paljoa mutta olen asunut omillani 1,5 vuotta josta koen olevan todella paljon apua kun joutuu olemaan erossa perheestään

- Ikävöin Suomesta eniten perhettäni, suomalaisia ruokia, liikennettä, asioiden tietynlaista helppoutta

- Töitä on jäljellä vähän yli viikko jonka jälkeen olen viikon lomalla Thaimaassa ja sitten suuntaan Australiaan

- En tiedä vielä mitä teen valmistumisen jälkeen mutta tänne paluu on yksi vaihtoehto

Jos teillä tulee jotain kysyttävää niin kysykää ihmeessä, vastaan mielelläni! Nyt väsyttää sen verran että ajatus pätkii joten parempi luovuttaa ja mennä nukkumaan... öitä!

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Nyt on palattu takaisin Saareen ja normaaliin arkeen. Olen vältellyt kirjoittamista sillä mielessäni pyörii vain yksi asia; työpäiviä on jäljellä enää 12 enkä halua lähteä täältä pois. Ei mulla näitä 10 tunnin työpäiviä tule ikävä mutta tätä Saarta ja ihmisiä ihan liikaa. Nytkin kun tulin takaisin Phuketista, 4 eri paikallista kysyi kävellessäni töistä kotiin että millaista oli Phuketissa ja "huh onneksi et vielä lähtenytkään". Kukaan ei oikein ymmärrä sitä että kun lähden, en välttämättä oikeasti tule enää takaisin. Paikallisten mielestä lähden Suomeen vain lomalle ja tietysti palaan sitten takaisin. Äh. Kun ajattelinkin sitä päivää kun katson viimeistä kertaa veneeltä Saarelle alkaa itkettää joten en haluaisi yhtään miettiä sitä.

Meillä on tällä hetkellä töissä todella pieni kokoonpano, huomenna on vain 3 henkilöä koska muutama on vapailla Phuketissa. Sain pari päivää sitten täyden vastuun toimistosta joka tarkoittaa sitä, että vastaan kaikesta mitä toimistossa tapahtuu. Meidän toinen harkkari sen sijaan sijoitettiin snorkkioppaaksi ja tavallaan se kyrsii todella paljon koska en itse pääse veteen. Noi kundien "ei kukaan muu osaa näitä toimistojuttuja, sä oot korvaamaton täällä!" ei paljoa lohduta siinä vaiheessa kun muut on vedessä 34 asteen lämmössä ja mä hikoilen toimistossa. Siispä ei muuta kuin bikinit päälle ja takapihalle makaamaan kuten tein tänään!

Huomisesta lähtien teen 8 tunnin sijasta 10 tuntia ja odotan sitä jo innolla. Todella ristiriitaiset fiilikset kun haluaisi että aika menee nopeasti mutta sehän tarkoittaa vaan sitä että kohta olen jo itku kurkussa lähtemässä täältä.

ÄH ei tästä tule nyt mitään. Ehkä voisin tehdä jonkun kootun postauksen harjoittelustani niin saisin kirjoitettua edes jotain järkevää. Palataan!

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Ihania vapaapäiviä

En ole vielä koskaan viettänyt täällä näin montaa vapaapäivää putkeen. Tämä taitaa olla kolmas... en ole ihan varma, en ole laskenut. Miten ihanaa onkaan herätä puhtaista ja kuivista (!) lakanoista ilman homeen hajua, mennä lämpimään (!) suihkuun ja suunnata aamupalalle nauttimaan jugurtista ja hedelmistä. Fiiliksistäni voi kenties päätellä sen, että rahat tupsahtivat eilen tililleni ja rahastressi katosi täysin. Eilen sattui muuten jotain aika hassua....

En taida yllättyä enää melkein mistään mitä täällä tapahtuu. Eräänä päivänä tulin töihin ja huomasin että Club Del Marissa kuvataan jotain tv-ohjelmaa. Pian kuvausryhmä ryntäsi toimistoomme, katsoi ja osoitteli minua jonka jälkeen toivat videkameran naamani eteen "smile". Öh, joo. Eilen istuessamme siskoni kanssa aamupalalla eräs brittimies tuli kysymään että enkö työskentelekkin Raya Diversilla sillä hän on kuulemma nähnyt minut useasti. Lyhyen keskustelun jälkeen selvisi, että kyseinen mies työskentelee toisessa sukellusfirmassa ja tarjoaisi minulle pientä käännöstyötä sivutyöksi. Why not, ei tässä varsinaisesti rahoissa olla joten otin työn vastaan. Näimme tänään aamiaisen merkeissä ja sain tarjouksen myös snorkkioppaan paikasta. Siihen en nyt sentään voi suostua mutta kuka tietää mitä syksyllä tapahtuu...?

Eilen oltiin siskon kanssa päivällä @jc ja illaksi suunnattiin takaisin Patongille yöelämän keskukseen. Tarkoituksena oli suunnata lempi clubilleni, Beach Clubille, mutta sitä ei ole enää!! MITÄ. Lievä pettymys. Siispä mentiin Factoryyn jossa oli "ladies night, two drinks for free" harmi vain että en tykkää juoda viinaa ja drinkkiliput jäivät käyttämättä. Meno oli aika laimeaa joten päätettiin vielä tsekata uusi Famous club joka oli ihan naurettava. Hissillä ylös hifistely penthouse clubille josta löytyi uima-allas, aurinkotuolit, vesipiippu loosseja yms mielenkiintoista. Ihmisiä oli vähän, henkilökunta oli töykeää ja drinkit ihan liian vahvoja. Oltiin sisällä ehkä 15 minuuttia jonka jälkeen luovutettiin ja lähdettiin tyytyväisinä hotellille
Tänään käväistiin Phuket Townissa, Expossa, josta tarttui mukaan mekko ja toppi. Sisko nukkuu tuossa vieressä ja itsellänikin on sellainen fiilis että voisi maata vain loppu päivän mutta ei.. nimittäin illaksi on luvassa FantaSea show! Itsehän olin siellä isäni kanssa tammikuun alussa mutta koska kyseessä on "maailman paras show" (no onhan se kieltämättä tosi upea) niin pitää viedä sisko sinne. Tämä onkin sitten viimeinen ilta yhdessä, sillä huomenna kutsuu jälleen saari ja työt. BUU! Sain puhelun tänään toimistolta, että meidän vene on hajonnut joten matka käy huomenna Speedboatilla... oh joy. Suunnittelen juuri miten saan vastapestyt pyykkini kuivana perille.

Enää olisi muuten tasan 3 viikkoa töitä, älytöntä. En malta odottaa Ausseihin lähtöä!