sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Paluu Suomeen

Noniin, nyt sitä on sitten oltu ruhtinaalliset 5 päivää Suomessa. Kaikki pelottelivat sillä paskaa-olotilalla. Tiedättekö sillä, että palaa Suomeen ja ainoa ajatus on että ei ei ei, kaikki on ihan syvältä ja haluaa vain takaisin. No, 5 päivän perusteella ei ehkä voi sanoa samaa kuin 5 viikon tai 5 kuukauden mutta tällä hetkellä mun olo on loistava. Mulla on ollut ikävä niin monia asioita joita en edes tajunnut ennenkuin tulin takaisin. En muistanutkaan miten hyvin mulla oli asiat täällä kun lähdin, enkä tosiaan muistanut kuinka moni ihminen mua kaipasikaan.

On ihanaa, että voin puhua suomea kaikille; ystäville, perheelle, ruokakaupassa ja ostaessani junalippua. Mua ymmärretään omalla äidinkielelläni! On ihanaa että voin käyttää julkisia kulkuvälineitä ilman että mietin olikohan tää nyt oikea ja mihinköhän tää nyt menee. On ihanaa, että voin pukeutua eikä tarvitse käyttää aina samoja pienenpieniä shortseja ja pienenpientä toppia jotta en hikoilisi ihan totaalisesti. On ihanaa, että voin pitää hiuksia auki ilman että niska hikoaa 2 sekunnissa. On ihanaa, että mulle sanotaan puhelimessa "ihanaa että oot takaisin, oon kaivannut sun ääntäsi". On ihanaa että puhelin piippailee koko ajan ja saan viestejä ystäviltä. On ihanaa, että kun meen kirjoittamaan työsopimusta vanhalle työpaikalleni työkaverini rupeavat kiljumaan ja sanovat että on ihanaa että tulin takaisin. On ihanaa, että ihminen joka ennen käyttäytyi niin idioottimaisesti halusi näyttää että on muuttunut. On ihanaa olla Suomessa.

Paluu arkeen ei ole vielä tapahtunut täysin, sillä työt alkavat vasta huomenna. Asun myös toistaiseksi parhaan ystäväni luona koska omassa asunnossani on vielä alivuokralainen kesäkuun alkuun asti. Viime päivät olen siis nähnyt ystäviäni, perhettäni ja ihmetellyt miten kaunis Suomi onkaan. En tiedä vielä jatkosta. Koska olen muuttouhan alla (HOAS opiskelija-asunnot joista tulee muuttaa pois valmistumisen jälkeen) aion joka tapauksessa etsiä uuden asunnon ja tehdä töitä loppuvuoden. Mikäli kaipaan vielä talven alussa Australiaan, aion todellakin lähteä. Siihen asti kuitenkin keskityn täällä oloon ja siihen miten ihanaa täällä on.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Melbourne fiilistelyä osa 2

Roadtrip,patikointiretki, eläintarha, akvaario, sightseeing ratikka, rooftop baari, rikkaat aasialaiset, haaveilua Ainon kanssa tulevasta, hengailua pitkin kaupunkia, markkinat, eri ravintoloiden testausta, ylihinnoitellut pannukakut, ekaa kertaa elokuvissa puoleen vuoteen, saman peiton alla nukkumista ja ikuisuudelta tuntuvia ihania hetkiä















Melbourne on nyt takana päin ja voin kertoa ettei ollut helppoa lähteä. Siinä vaiheessa kun toisen vanhemmat pussaavat poskelle ja sanovat ilme vakavana että tulethan syksyllä takaisin. Kuuntelin Anna Järvisen ja Olavi Uusivirran Nuori ja Kaunis biisiä junassa ja yritin vain olla itkemättä. Lähdin sanomatta mitään koska ajattelin niin olevan parempi. Sitten sain viestin jossa luki en voi uskoa että lähdit hyvästelemättä mutta oli fantastista. Tuntui pahalta mutta inhoan hyvästejä. En sano hyvästi koska tulen takaisin. Jätin taakseni jotain joka toimisi jos vain molempien tilanne olisi eri. Tässä ollaan niin nuoria ja maailmanvalloittajia että ei vielä. Ehkä joskus.

Mulla on kuitenkin outo tapa osata sopeutua ja heti koneen noustua Ausseista tunsin että on ihanaa palata Thaimaahan. Ja niinhän se oli.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Melbourne fiilistelyä osa 1

Pikaiset terveiset jälleen! Dataan Melbournen kirjastossa monien opiskelijoiden seassa ja koneen akku vetelee viimeisiä. En tietenkään voi lada sitä koska enpäs ole tajunnut ostaa adapteria, great. Tarkoitukseni oli laittaa vähän kuvia mutta saa nyt nähdä onko kone samaa mieltä. Olen asunut siis ystäväni Ainon luona keskellä keskustaa, 40 kerroksessa jota nimitän penthouseksi. Aivan upea kämppä aivan upealla sijainnilla. Toissapäivänä kuitenkin pakkasin tavarani ja suuntasin paljon kiistellyn mr. Aussin luokse. Juurikin sen pojan josta kirjoitin helmikuussa ja jonka jälkeen sain hieman nimetöntä palautetta siitä miten typerää on lähteä vieraaseen maahan miehen perässä. Se ei ollut todellakaan ainoa syyni tulla tänne mutta ehdottomasti paras asia jonka olen tällä matkallani kohdannut. Jotta tästä ei tulisi nyt mitään teinityttömäistä rakkausvuodatusta niin taidan jakaa teille mielummin kuvia:
Näkymä Ainon ikkunasta

Roadtrip
Evil kangaroos
Patikointiretkellä, tuli käveltyä sellaiset kevyet +10 kilsaa ja kiivettyä vuorelle
Nyt koneesta loppuu akku joten lisää myöhemmin, chiao!

perjantai 6. toukokuuta 2011

Terveiset Melbournesta

Moikka!

Pitihän mun nyt tulla vielä kertomaan että täällä siis ollaan, kaiken sähläyksen jälkeen. Saavuin Melbourneen viime viikon torstaina hyvin monen vaiheen jälkeen. Bangkokin päässä laukkuni meinattiin tsekata vain Kuala Lumpuriin kunnes huomautin jatkavani matkaa sieltä vielä Melbourneen, tämä säätö kesti n.10 minuuttia ja jouduin luovuttamaan passini ja kaikki matkustusasiakirjani ja seistä typeränä odottamassa että mitäköhän tässä käy. Asia saatiin (ihme kyllä) kuntoon ja pääsin kokemaan seuraavan ongelman passintarkastuksessa kun passistani ei löytynyt maahantulokorttia (sillä se oli uutta viisumia hakiessa revitty irti). Tästäkin pääsin jatkamaan matkaa ja hetkeksi jopa ilman ongelmia. Tapasin passintarkastuksessa todella mukavan indonesialaisen pojan joka tosi kliseisesti avasi keskustelun lähtevien lentojen taulun yllä "..and where are you going to?". Menimme kahville ja tämän tapaamisen voisi laittaa tähän "elämäni oudot hetket" kansioon. Siis tavata nyt vieras poika lentokentällä, kertoa tunnissa oma elämäntarina ja kuunnella toisen tarina, tajuta sitten että tulee kiire koneeseen ja kuulla toisen sanovan "You really must have amazing life" ja sitten lähteä eri suuntiin kun ei olisi koskaan tavattukkaan. Jäin pohtimaan tuota paljon. Kyseinen poika oli innoissaan siitä, että matkustan yksin ja uskalsin lähteä. Se oli hänen silmissään jotain aivan mahtavaa, koska kyseinen poika on itse hyvin kiinni firmassa jonka puolesta pääsee matkustelemaan vain lähialueille. Loistava tapaaminen joka tapauksessa.

Ainiin, piti jatkaa niistä ongelmista. Kuala Lumpurin päässä oli 4 tunnin vaihto. Tai, niinhän mä luulin. Note to myself; ensi kerralla kun menet uuteen maahan, TARKISTA AIKAERO. Siinä voi nimittäin käydä niin, että istut rauhassa koneella kunnes vieressä oleva mies toteaa "Isn´t that your flight?" "nah, I have still one hour to go" "uhm...no... that´s your flight and it´s final call now" SHIIIIIIIIIIII. Ei muuta kun tavarat kasaan ja juosten koneeseen. En osaa kuvailla sitä helpotuksen määrää ja pohtia sitä miten pienistä asioista suuret asiat ovat kiinni. Onneksi olin kertonut tuolle miehelle minne olen menossa ja mikä on lentoni numero. Huh.

Lento meni hyvin ja saavuttuani Australiaan pääsin todellakin kokemaan sen, miten tiukkoja täällä ollaan rajalla. Passintarkastuksen jälkeen eräs viranomainen veti minut sivummalle ja kysyi voisiko nähdä maahantulokorttini. Siitä ne kysymykset sitten lähtivät; miksi olen täällä? mistä tulen? kenen luona asun? keitä aion täällä tavata? onko joku heistä poikaystäväni? missä olen heidät tavannut? mitä teimme viimeksi kun tapasimme? mitä aion tehdä australiassa? aionko matkustella muuallekin kuin melbourneen? milloin lähden? jne jne jne. Huh. Tenttauksen jälkeen lähdin etsimään kadonnutta laukkuani ja sen jälkeen jonotin n.40 minuuttia päästäkseni huumekoiran haisteltavaksi ja sitten vihdoin... FREEDOM! Olin saapunut Australiaan.

Tulipas tästä pitkä tarina. Voisin suosiolla kertoa seuraavassa postauksessa enemmän, nyt kun olen kertonut miten monen vaiheen kautta tänne on vihdoin päästy ;)