perjantai 6. toukokuuta 2011

Terveiset Melbournesta

Moikka!

Pitihän mun nyt tulla vielä kertomaan että täällä siis ollaan, kaiken sähläyksen jälkeen. Saavuin Melbourneen viime viikon torstaina hyvin monen vaiheen jälkeen. Bangkokin päässä laukkuni meinattiin tsekata vain Kuala Lumpuriin kunnes huomautin jatkavani matkaa sieltä vielä Melbourneen, tämä säätö kesti n.10 minuuttia ja jouduin luovuttamaan passini ja kaikki matkustusasiakirjani ja seistä typeränä odottamassa että mitäköhän tässä käy. Asia saatiin (ihme kyllä) kuntoon ja pääsin kokemaan seuraavan ongelman passintarkastuksessa kun passistani ei löytynyt maahantulokorttia (sillä se oli uutta viisumia hakiessa revitty irti). Tästäkin pääsin jatkamaan matkaa ja hetkeksi jopa ilman ongelmia. Tapasin passintarkastuksessa todella mukavan indonesialaisen pojan joka tosi kliseisesti avasi keskustelun lähtevien lentojen taulun yllä "..and where are you going to?". Menimme kahville ja tämän tapaamisen voisi laittaa tähän "elämäni oudot hetket" kansioon. Siis tavata nyt vieras poika lentokentällä, kertoa tunnissa oma elämäntarina ja kuunnella toisen tarina, tajuta sitten että tulee kiire koneeseen ja kuulla toisen sanovan "You really must have amazing life" ja sitten lähteä eri suuntiin kun ei olisi koskaan tavattukkaan. Jäin pohtimaan tuota paljon. Kyseinen poika oli innoissaan siitä, että matkustan yksin ja uskalsin lähteä. Se oli hänen silmissään jotain aivan mahtavaa, koska kyseinen poika on itse hyvin kiinni firmassa jonka puolesta pääsee matkustelemaan vain lähialueille. Loistava tapaaminen joka tapauksessa.

Ainiin, piti jatkaa niistä ongelmista. Kuala Lumpurin päässä oli 4 tunnin vaihto. Tai, niinhän mä luulin. Note to myself; ensi kerralla kun menet uuteen maahan, TARKISTA AIKAERO. Siinä voi nimittäin käydä niin, että istut rauhassa koneella kunnes vieressä oleva mies toteaa "Isn´t that your flight?" "nah, I have still one hour to go" "uhm...no... that´s your flight and it´s final call now" SHIIIIIIIIIIII. Ei muuta kun tavarat kasaan ja juosten koneeseen. En osaa kuvailla sitä helpotuksen määrää ja pohtia sitä miten pienistä asioista suuret asiat ovat kiinni. Onneksi olin kertonut tuolle miehelle minne olen menossa ja mikä on lentoni numero. Huh.

Lento meni hyvin ja saavuttuani Australiaan pääsin todellakin kokemaan sen, miten tiukkoja täällä ollaan rajalla. Passintarkastuksen jälkeen eräs viranomainen veti minut sivummalle ja kysyi voisiko nähdä maahantulokorttini. Siitä ne kysymykset sitten lähtivät; miksi olen täällä? mistä tulen? kenen luona asun? keitä aion täällä tavata? onko joku heistä poikaystäväni? missä olen heidät tavannut? mitä teimme viimeksi kun tapasimme? mitä aion tehdä australiassa? aionko matkustella muuallekin kuin melbourneen? milloin lähden? jne jne jne. Huh. Tenttauksen jälkeen lähdin etsimään kadonnutta laukkuani ja sen jälkeen jonotin n.40 minuuttia päästäkseni huumekoiran haisteltavaksi ja sitten vihdoin... FREEDOM! Olin saapunut Australiaan.

Tulipas tästä pitkä tarina. Voisin suosiolla kertoa seuraavassa postauksessa enemmän, nyt kun olen kertonut miten monen vaiheen kautta tänne on vihdoin päästy ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti