tiistai 21. elokuuta 2012

2 weeks

Olen koittanut monta kertaa aloittaa postauksen, mutta tullut sitten siihen tulokseen etten saa sisällä poukkoilevia ajatuksia ja tunteita tekstiksi. Tässä sitä siis ollaan, parin viikon päässä lähdöstä. Viime viikkoina on tullut hoidettua mm. hammaslääkäri, apteekkireissu, kampaaja (ehdottoman tärkeä!), kuntosalista irtisanoutuminen, valtakirjan allekirjoitus ja nettitikun lopetus. Paljon on vielä tekemättä ja varmasti monia asioita tulen myös unohtamaan. Ajattelin ottaa loppuviikon tehtäväksi rinkan pakkaamisen, jotta kaikki mukaan tulevat vaatteet ovat sitten puhtaina ja valmiina. Pakkaaminen on yksi stressi taas lisää mutta ehkä ainoa positiivinen stressin aihe!

Viime aikoina olen vastaillut paljon samoihin kysymyksiin. Milloin lähden? Mihin menen? Milloin tulen takaisin? Mihin firmaan menen? Onko se sama kuin viimeksi? Onko saari sama kuin viimeksi? Mites työ Suomessa? Miten asunto Suomessa?. Vastattuani "en tiedä" turhautuneen hymyn kera saan vastaukseksi yleensä jokaiselta saman katseen ja kiusaantuneen kommentin "noh........ kyllähän ne asiat varmasti järjestyvät!". Siksi äitini kysymys sunnuntaina tuntui todella hyvältä; "Millä fiiliksillä olet lähdössä?"

Toinen reaktio ihmisiltä on sitten se "Ei vitsi sä olet rohkea! Voi kun mäkin voisin". Totuus on, että en ole sen rohkeampi kuin muutkaan. Päätösten teko on loppujen lopuksi yllättävän helppoa; joko jätät sen työpaikan, asunnon ja miehen tai sitten et. Viime viikkoina en todellakaan ole tuntenut itseäni järin rohkeaksi, sillä itku on tullut jo useamman kerran turhautumisen, stressin ja ikävän ansiosta. Välillä jopa pysähdyn miettimään, että tätäkö oikeasti halusin? Sitten muistan jälleen sen vahvan tunteen joka sykkii kaiken stressin ja huolen alla; halu lähteä. Kun siitä saa taas kiinni, niin kaikki on paljon helpompaa.

Katsoin eilen televisiosta dokumenttia 16-vuotiaasta australialaisesta tytöstä joka purjehti YKSIN maailman ympäri. Dokumentti oli mielenkiintoinen ja koskettava. Kyseinen tyttö piti yhteyttä läheisiinsä tietokoneen ja radiopuhelimen avulla. Mielestäni tyttö sanoi dokumentissa aika osuvasti, joten tässä vapaa suomennos;

"Minua ärsyttää kovasti, kun läheiseni kysyvät aina samoja asioita. Millainen tuuli siellä on? Olenko nukkunut? Olenko syönyt? Onko kaikki hyvin? Minusta tuntuu, kuin olisin haastattelussa. En haluaisi vastata samoihin kysymyksiin, vaan haluaisin kuulla kaikesta siitä arkipäiväisestä elämästä, jota läheiseni elävät itse"

En halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta kun itsellään ei ole vastauksia, niin niitä on todella vaikea antaa toisille. "Mahtaa olla aika vapauttavaa vaan lähteä ilman että on mitään tietoa mitä tulee tapahtumaan ja millon tulet palaamaan" varmasti kyllä, heti kun pääsen lähtemään ja jättämään kaiken tämän säätämisen taakseni. Odotan innolla sitä tunnetta, kun kone nousee maasta ja tiedän, että nyt sitä sitten mennään :)

maanantai 6. elokuuta 2012

4 weeks

Hain tänään Thaimaan suurlähetystöstä viisumini ja siellä se taas kimaltelee hienosti passissa. Viisumin mukaan minun tulee poistua maasta viimeistään 30.10.2012. Tätä ennen voin tosin hakea viisumille kuukauden lisäaikaa joten tällöin virallinen poistumispäiväni olisi marraskuun lopussa. Näyttää siltä, että saan tehdä synttäreideni kunniaksi reissun Singaporeen, jei!

Löysin siskoni koneelta muutamia kuvia viime reissulta joita en ollut edes nähnyt. Ai että mitkä muistot ja fiilikset. Saako jo lähteä??






keskiviikko 1. elokuuta 2012

Aaltoilua

Viime viikot ovat olleet aika raskaita, enkä usko että seuraavat 4 viikkoa olisi sen helpompia. Nyt on lähdöstä kerrottu kaikille poikaystävää, perhettä, ystäviä ja mummelia myöten. Reaktiot ovat olleet pääasiassa positiivisia poislukien poikaystävän (noh, virallisestihan minulla ei sellaista enää ole) ja mummelin reaktiot joka totesi asiaan "no voihan nenä" :D Ystävät ovat ehkä liiankin kannustavia eivätkä aina ihan ymmärrä miten paljon asioita on hoidettavana ja miten käytän päivän jokaisen tunnin stressaamiseen. Tietysti olen iloinen, onnellinen ja innoissani lähdöstä mutta samaan aikaan peloissani ja todella stressaantunut.

Edellisen postauksen jälkeen päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdyin hoitamaan asioita. Hammaslääkäristä todettiin, että ajan saisi joulukuulle. Tavallisesta lääkäristä todettiin, että vasta 13.8 voi soittaa ja varata ajan. Jaahas. Matkavakuutuksen jatkaminen onnistuu myös Aasiasta käsin, tosin tätä varten minun tulee täyttää valmiiksi terveysselvitys sekä tehdä äitini kanssa valtakirja jotta hän voi asian sitten hoitaa. Viisumia hain eilen ja virkailijan tutkittua tarkasti passini edelliset viisumit läpi hän totesi että maanantaina voi viisumin hakea. JIHUUUU!! Viisumi on aiheuttanut varmaan eniten stressiä ja päänvaivaa, joten on todella ihanaa että se on nyt ohi.

Tuntuu ihan älyttömältä, että voin sanoa lähteväni jo ensi kuussa. Työpaikkani laittoi eilen mol.fi sivustolle ilmoituksen jossa etsitään minulle seuraajaa. Se jos joku oli taas pieni reality check (erittäin positiivinen sellainen tosin). Huomasin muuten sattumalta, että Raya Diversilla on taas harkkarihaku päällä. Mielestäni hakusivut ovat todella selkeät ja vaatimukset on listattu hyvin. RD on selkeästi panostanut tuohon sillä hakiessani itse heille ei sivuilta löytynyt paljoakaan tietoa siitä ottavatko he edes harjoittelijoita. Viime vuosina hakijamäärät ovat varmaan kasvaneet aika kovasti. Mikäli Raya Divers kiinnostaa harjoittelupaikkana, tsekatkaa hakuohjeet täältä

PS.

Ollessani työharjoittelussa Thaimaassa käytin formspring sivustoa jonne sain paljon hyviä kysymyksiä liittyen työharjoitteluuni, Thaimaassa asumiseen ja muuhun. Ikävä kyllä hakkeroinnin vuoksi tilini suljettiin turvallisuussyistä ja sinne meni sitten kaikki hienot kysymykset ja niiden vastaukset. Loin uuden tilin joten mikäli mitään kysyttävää tulee niin kaikkea saa kysyä! Formspringiini pääset täältä