lauantai 17. kesäkuuta 2017

5 vuotta myöhemmin

                                                                        Hei Kaikki!


Blogiini eksyy edelleen säännöllisesti muutamia yksilöitä googlen kautta, joten ajattelin että olisi mielenkiintoista näin viiden vuoden jälkeen kertoa missä mennään.
Ihan ensiksi haluan sanoa, että blogissa esiintyvät asiat ovat täysin omia kokemuksiani. Kirjotiin blogiani alusta asti todella rehellisesti ja avoimesti. Näin jälkeenpäin
mietittynä jätin todella paljon kirjoittamatta eivätkä parhaat tarinat koskaan päätyneet blogiin asti mutta nyt vanhempana olen todella iloinen tästä :D Vaikka jotkut teksteistäni
herättävätkin hieman myötähäpeää en kuitenkaan ole poistanut niitä. Blogini on 21-vuotiaan Mian kirjoittama ja on ihan ymmärrettävää, että tekstistä myös näkyy se. Täytyy
kuitenkin heittää yläfemmat nuoremmalle itselleni, että maltoin jättää monet tarinat blogista pois. Toisekseen on myös hyvä muistaa, että kirjoittamani asiat ovat tapahtuneet vuosina
2011 ja 2012. Thaimaassa on tapahtunut paljon muutoksia sen jälkeen, joten tiedot hintatasosta tai Raya Diversista eivät välttämättä pidä tänä päivänä enää paikkaansa.

Mitä siis tapahtui sen jälkeen, kun palasin denguen jälkeen takaisin kotiin vuonna 2012? Ensimmäiset 6kk olivat todella vaikeat. Lähtiessäni olin luopunut työpaikastani ja asunnostani.
Oli yllättävän rankkaa joutua muuttamaan hetkellisesti oman perheen luo mutta onneksi löysin pian asunnon ja pääsin muuttamaan takaisin pääkaupunkiseudulle. Löysin pian tämän jälkeen myös töitä ja olin edellisessä työpaikassani vajaat pari vuotta kunnes löysin 2014 jouluna nykyisen paikkani. Kuluneet 2,5vuotta olen siis työskennellyt kansainvälisessä hätäpalvelukeskuksessa palvelukoordinaattorina. Työkseni autan ihmisiä niin Suomessa kuin ulkomaillakin ja on hienoa saada työskennellä kansainvälisessä yrityksessä. Vaikka olen tylsästi hypännyt oravanpyörään olen onneksi ehtinyt myös hieman reissaamaan lomilla.


Tätä kirjoittaessani olen 27-vuotias ja asun Helsingissä kihlattuni ja pienen mäyräkoirapentumme kanssa. En ole ollut Thaimaassa viimeisimmän reissuni jälkeen mutta
uskon, että lähivuosina aion palata vanhoihin maisemiin Phuketiin ja Raya Yain saarelle. Aikani saarella on jäänyt mieleeni elämäni hienoimpana, haastavimpana ja upeimpana
aikana. Myös osa saarella tapaamistani ihmisistä on jäänyt elämääni ja olen itseasiassa tällä hetkellä juuri samassa työpaikassa erään henkilön kanssa, johon tutustuin saarella.
Kaipuu maailmalle on ajoittaista. Uskon, että itsessäni palaa ikuisesti pieni liekki asian suhteen. Uskon myös siihen, että tulen tulevaisuudessa asumaan hetkellisesti
jossain toisessa maassa. Missä? Sitä en tiedä. Olen kuitenkin myös huomannut, että näin vanhempana ja jo kunnolla työelämässä olevana on vaikeampi tehdä repäisyjä kuten
"jätän työpaikkani ja lähden seikkailemaan". Tuntuu, että nuorempana oli paljon helpompaa kun ei ollut vielä kunnolla juurtunut mihinkään. Olin itse nuorempana myös paljon
rohkeampi joka ehkä johtui lievästä sinisilmäisyydestäni. Välillä toivon, että voisin olla yhtä huoleton kuin silloin.

Jos tätä tekstiä lukee tällä hetkellä joku, joka pohtii pitäisikö ottaa ja lähteä niin haluan sanoa yhden asian: LÄHDE! Elämä on lyhyt eikä koskaan voi tietää mitä huominen
tuo tullessaan. Oravanpyörään ehtii hypätä myöhemminkin, joten oma neuvoni on että mene, tee ja koe :)




-Mia